Siirry pääsisältöön
Juha Sinisalo ja Eva Sutinen
5 minuuttia
12.12.2024
Teksti: Suvi Huttunen, Varja Siirtola
Kuvat: Ville Männikkö, Hanna Raijas-Turva, Matti Snellman

Yliopistosairaalassa tehtävä tutkimus on vaikuttavan hoidon edellytys

Tutkimus ja opetus ovat olennainen osa yliopistosairaalan toimintaa. Miten sairaalan ja yliopiston tiivis yhteistyö hyödyttää potilasta, henkilöstöä ja koko yhteiskuntaa?

Tutkimuskoordinaattori Eva Sutinen ottaa potilaita vastaan tutkimusyksikössä keskellä Meilahden sairaalakampusta. Tutkittavat ovat keuhkofibroosia tai keuhkoahtaumatautia sairastavia HUSin potilaita, jotka osallistuvat lääketutkimukseen.

”He saavat joko tutkittavaa lääkettä tai lumelääkettä. Vasta tutkimuksen lopussa potilas saa tietää, onko hän saanut vaikuttavaa lääkettä vai plaseboa”, Sutinen kertoo.

Keuhkofibroosi on sairaus, jossa keuhkokudos arpeutuu, hengityskapasiteetti heikentyy ja ihminen saa hengenahdistusta. Sairauteen ei ole keuhkonsiirtoa lukuun ottamatta parannuskeinoa. Uusia lupaavia, tautia hidastavia ja oireita vähentäviä lääkkeitä on kuitenkin tulossa.

Suurin osa potilaista haluaa osallistua tutkimuksiin

Suomalaiset potilaat ovat yleisesti hyvin tutkimusmyönteisiä ja luottavat tutkimusjärjestelmään. Valtaosa potilaista haluaa osallistua tieteellisiin tutkimuksiin, mikä on hyvä, sillä se lisää myös tutkimustulosten luotettavuutta.

”Potilaat tulevat hyvin mielellään tutkimuksiin mukaan. He myös pysyvät mukana, sillä käynnit ovat heille maksuttomia, he tapaavat lääkärin noin kuukauden välein ja matkat korvataan heille.”

Sutinen on työskennellyt Meilahden kampuksella vuodesta 1992 alkaen vuoroin HUSin ja vuoroin Helsingin yliopiston palkkalistoilla. Nykyinen työpaikka Sydän- ja keuhkokeskuksen tutkimusyksikkö osallistuu isoihin lääketutkimuksiin, joissa etsitään parantavia tai tautia hidastavia lääkkeitä.

”Tutkimus on välttämätöntä potilaiden hoidon ja lääkkeiden kehittämisessä. Ilman sitä kehitys pysähtyisi”, Sutinen sanoo.

Uudet hoidot ja lääkkeet nopeasti potilaiden käyttöön

Yliopistosairaalassa tehtävän tutkimuksen avulla saadaan tieteellisesti tutkittua tietoa, joka päätyy potilaiden hyödyksi uusimpina hoitomenetelminä. Lääke- ja laitetutkimuksen kautta potilaat saavat käyttöönsä uusimpia lääkkeitä tai laitteita. Pidemmällä aikavälillä tutkimustieto voi päätyä kansainvälisiksi ja kansallisiksi hoitosuosituksiksi saakka.

”Potilaat hyötyvät myös uuden tiedon lisääntymisestä. Esimerkkinä tästä on GenomiTerveys -hanke, jossa luotiin malli sille, miten biopankkinäytteistä saatavaa geenitietoa syöpäriskistä voidaan palauttaa näytteen antajalle”, HUSin tutkimusjohtaja Taneli Raivio kertoo.

Yhä useammin sairaalassa tehtävä tutkimus vaikuttaa välittömästi potilaan hoitoon. Tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi Sydän- ja keuhkokeskuksessa, joka on mukana useassa kansainvälisessä tutkimuksessa.

” Yliopistosairaalassa potilaat saavat nopeammin käyttöönsä tehokkaampia ja parempia hoitomuotoja, mikä parantaa hoitotuloksia ja potilaiden hyvinvointia. Tällä hetkellä meillä on muun muassa käynnissä tutkimus, jossa vertaillaan aivoinfarktin sairastaneiden potilaiden verenohennuslääkehoitoa ja laitehoitoa. Tässä tutkimuksessa ovat mukana kaikki Pohjoismaat ja Saksa”, sydän- ja verisuonitautien tutkimustoiminnasta vastaava osastonylilääkäri Juha Sinisalo kertoo.

Eva Sutinen ja Juha Sinisalo
Eva Sutinen ja Juha Sinisalo työskentelevät molemmat Sydän- ja keuhkokeskuksessa, jossa tehdään tutkimusta uusien parempien hoitomuotojen ja lääkkeiden löytämiseksi sydän- ja keuhkosairauksiin. Myös kansainvälinen yhteistyö on aktiivista.

Sairaalan ja yliopiston tiivis yhteistyö tuottaa lääkäriosaamista koko Suomeen

Vaikuttavan tutkimustyön mahdollistavat kattavat kansainväliset verkostot sekä ennen kaikkea tiivis yhteistyö HUSin ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan välillä.

Yliopistosairaalan ja yliopiston tiivis yhteistyö on molemmille elinehto. Ilman toista ei voi olla toista. Eikä tämä rajoitu vain sairaalaan ja yliopistoon, vaan yhteistyön merkitys ulottuu koko yhteiskuntaan. Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani ja HUSin johtoryhmässä yliopiston edustajana istuva Johanna Arola ottaa esimerkiksi opetuksen:

”On yhteiskunnallisesti aivan välttämätöntä, että koulutamme uusia osaajia ja siirrämme osaamista eteenpäin. Kuka meitä muuten tulevaisuudessa hoitaa? Yliopistosairaala ei voi mitenkään tinkiä tästä tehtävästä”, Arola painottaa.

Erikoistuvien lääkäreiden koulutus on keskeinen osa yliopistollisen sairaalan toimintaa. Erikoislääkärikouluttajana HUS on Suomen suurin ja kouluttaa osaajia laajasti myös ympäröiville hyvinvointialueille sekä perusterveydenhuoltoon. Iso osa kaikista Suomen erikoislääkäreistä valmistuu täältä. Heille tarjotaan myös mahdollisuutta tutkimusvapaaseen, jolloin he voivat tietyksi ajaksi irrottautua potilastyöstä ja keskittyä tutkimuksen tekoon.

Myös lääketieteen perustutkinto-opiskelijoilla on mahdollisuus tutkimuksen tekoon käytännön kliinisen koulutuksen lisäksi, mikä syventää heidän osaamistaan.

Suomalaisille parhaiten sopivien hoitojen löytyminen edellyttää tutkimustyötä Suomessa

HUSilla on yliopistosairaalana erityinen asema siksi, että HUSiin on keskitetty monia valtakunnallisia tehtäviä kuten kaikki Suomen elinsiirrot, vaikeiden palovammojen hoito ja vaativa lasten sydänkirurgia. Suomen mittakaavassa ainutlaatuista tutkimusta tehdään esimerkiksi harvinaissairauksissa, syöpätaudeissa ja lasten sairauksissa. Monet tutkittavista sairauksista ovat sellaisia, joita ei hoideta muualla Suomessa.

”Osaamista ei voi ostaa. Emme voi ostaa myöskään tutkimustietoa, vaan suomalaisten on tutkittava itse, jotta löydämme suomalaisille parhaiten soveltuvat hoidot”, Arola muistuttaa.

Tällä Arola tarkoittaa sitä, että vaikka kansainvälistä tutkimustietoa voi soveltaa, on suomalainen yhteiskunta, ympäristö ja geeniperimä omanlaisensa. Yksilöllinen, kullekin potilaalle räätälöity, hoito edellyttää, että tutkimusta tehdään täällä, ei toisella puolella maapalloa.

”Olisi todella tärkeää, että potilaalle annetaan riittävä informaatio tutkimuksen tuomista mahdollisuuksista. Jokaisella potilaalla on oikeus mahdollisimman oikeaan diagnoosiin ja hoitoon ja se voi syntyä tutkimuksen kautta”, Arola sanoo.

Johanna Arola
Lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Johanna Arola istuu myös HUSin johtoryhmässä. Hän on yksi kaksoisvirkalaisista, joilla on virka sekä yliopistossa että HUSissa.

Meilahden ainutlaatuinen tutkimusympäristö houkuttelee henkilöstöä

Suomalaisten yliopistosairaaloiden vahvuus kansainvälisessäkin mittakaavassa on digitaalisissa tietojärjestelmissä oleva rekisteritieto. Meillä on kattavat potilasrekisterit ja aineistot vuosikymmenien ajalta, joita voidaan hyödyntää rekisteritutkimuksessa.

HUSin ja Helsingin yliopiston tiivis yhteistyö, kattavat rekisterit ja potilastietojärjestelmät sekä biopankkinäytteet ovat synnyttäneet Meilahteen maailman mittakaavassakin ainutlaatuisen tutkimusympäristön.

”Meillä on laaja potilaspohja ja paljon laadukasta terveydenhuollon dataa. Tämä yhdistettynä HUSin toiminnan volyymiin on meille menestystekijä”, Taneli Raivio toteaa.

Hoidon, opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen kietoutuminen yhteen tuo sairaalalle paljon etuja.

”Meillä työskentelevät hyötyvät korkeasta tietotaidon tasosta ja mahdollisuudesta osallistua tieteelliseen tutkimukseen, mikä parantaa urakehitystä. Yliopistollisena sairaalana olemme myös haluttu kumppani esimerkiksi isoissa EU-rahoitusta saavissa kehityshankkeissa, jollaisessa Sydän- ja keuhkokeskuskin on mukana”, Sinisalo luettelee.

Kaiken takana ovat tietysti ihmiset eli motivoituneet tutkijat ja muu henkilöstö. Kun muun muassa henkilöstökyselyissä on kysytty sairaalan vetovoimatekijöitä, on yliopistollisuus yksi tärkeimpiä. Uuden tiedon tuottaminen ja sen hyödyntäminen potilaan parhaaksi motivoi henkilöstöä riippumatta siitä tekevätkö he itse tutkimustyötä.

”Toiminnan henki on, että haluamme tehdä parasta. Se korostuu yliopistosairaalassa. Haluamme olla kehityksen eturintamassa. Se, että tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa, on vanha sanonta, mutta pitää edelleen paikkansa”, Raivio sanoo.

Taneli Raivio
Yliopistosairaalassa tehtävä tutkimus tuottaa potilaan hoitoon tieteellisesti tutkittua tietoa ja uusimpia hoitomenetelmiä. Tutkimustyö vaikuttaa myös laajemmin yhteiskuntaan muuttamalla hoitokäytäntöjä, tuomalla säästöjä ja tehostamalla palvelujärjestelmää, muistuttaa HUSin tutkimusjohtaja Taneli Raivio.

Yhteinen kampus luo kohtaamisia ja verkostoja

HUSin ja Helsingin yliopiston yhteys näkyy fyysisestikin. Kun Meilahden aluetta katsoo ilmasta käsin, näkee, että sairaala ja yliopisto muodostavat tiiviin kampusalueen. Yliopiston opiskelijat ja HUSin työntekijät kulkevat päivittäin rinnakkain samoja katuja ja käytäviä.

Sairaalan ja yliopiston sijainti vierekkäin yhteisellä kampuksella on myös Raivion mielestä merkittävää ja helpottaa tutkimusta ja opetusta.

”Tarvitsemme kohtaamisia, jotta syntyy vuorovaikutusta, luottamusta ja verkostoja. Jos olisimme kaukana toisistamme kanssakäyminen olisi paljon vähäisempää. Myös tutkijoille sairaalan ja tutkimuslaboratorion sijainti lähekkäin tarjoaa poikkeuksellisen hyvät edellytykset tehdä kliinistä ja translationaalista tutkimusta”, Raivio sanoo.

Translationaalinen lääketiede yhdistää perustutkimuksen ja potilaan hoidon. Siinä tavoitteena on hyödyntää tutkimustuloksia mahdollisimman nopeasti potilaan hoidossa.

Meilahden kampuksella tehdään myös paljon perustutkimusta eli tutkimusta, jossa etsitään ensisijaisesti uutta tietoa, jota ei suoraan ole tarkoitettu sovellettavaksi käytäntöön.

”Perustutkimusta voitaisiin yhdistää vielä läheisemmin meidän tutkimustyöhömme sairaalan puolella. Tällä hetkellä henkinen välimatka on pitkä, vaikka fyysinen etäisyys on lyhyt”, Sinisalo sanoo.

Lainsäädäntö ei saa estää tutkimusta

Miten hyvät edellytykset tutkimuksen teolle sitten turvataan? Ainakin on oltava riittävät resurssit: rahaa ja aikaa. Tutkijoilla pitäisi olla joustavat työajat, jotta tutkimusta ei tarvitse tehdä normaalin päivätyön ja päivystysten päälle. Toisaalta lainsäädäntö on viime vuosina vaikeuttanut tutkimuksen teon aloittamista.

”HUS ja Helsingin yliopisto tekevät parhaansa, jotta toisiolaki saataisiin korjattua niin, että tutkimusmahdollisuudet olisivat paremmat. Ei kukaan halua tehdä ensin kahta vuotta töitä sen eteen, että pääsee aloittamaan tutkimuksen”, Johanna Arola toteaa.

HUSin ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan yhteisö

  • 10 000 opiskelijaa (perustutkinto-opiskelijat, erikoistuvat lääkärit ja tohtorikoulutettavat)
  • Noin 40 prosenttia kaikista suomalaisista tieteellisistä lääketieteen julkaisuista
  • 3 000 tieteellistä julkaisua vuodessa
  • 130 väitöskirjaa vuodessa
  • 150 henkilötyövuotta kaksoisviroissa eli osaksi HUSissa, osaksi yliopistolla