Ei aivan tavallinen lääkäri - kliininen neurofysiologia tarjoaa lääkärille erilaisen työn
Jukka Vanhanen on erikoistunut vaikeahoitoisen epilepsian selvittelyihin. Vaikeimmillaan epilepsia rajoittaa potilaan elämää merkittävästi.
Kun kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri Jukka Vanhanen mietti opiskeluaikanaan mahdollista erikoisalaansa, pyöri päällimmäisenä mielessä neurologia ja erityisesti sen diagnostinen puoli.
”Kliinistä neurofysiologiaa opetettiin lääketieteellisessä niin vähän, etten suunnilleen muistanut koko erikoisalan olemassaoloa”, Vanhanen naurahtaa.
Tuttava vinkkasi kuitenkin tutustumaan kliiniseen neurofysiologiaan ja Vanhanen teki työtä käskettyä.
”Luin kliinistä neurofysiologiaa käsittelevän oppikirjan. Sen pohjalta kiinnostuin tästä erikoisalasta ja olin yhteydessä HUSin kliiniselle neurofysiologialle.”
Yhteydenotto poiki erikoistumispaikan, eikä valintaa ole tarvinnut katua.
”Heti ensimmäisellä viikolla tiesin tehneeni oikean valinnan”.
Tästä on nyt reilut 10 vuotta ja Vanhanen on ehtinyt toimia kliinisen neurofysiologian erikoislääkärinä Uudessa lastensairaalassa noin viisi vuotta.
Tutkimuksen ja potilashoidon välimaastossa
Vanhanen pitää työssään siitä, että hän saa etsiä tarkasti rajattuja vastauksia tarkasti rajattuihin kysymyksiin. Kliinisen neurofysiologian erikoislääkäriltä pitääkin Vanhasen mukaan löytyä loogista päättelykykyä ja ongelmanratkaisukykyä.
Erikoisalassa viehättää myös sopiva yhdistelmä analyyttista työtä ja potilaskontakteja.
”Minusta on kiinnostavaa tietää, miten ihminen ja hänen hermostonsa toimivat. Aivotutkijaksikin olisin voinut ryhtyä, mutta halusin kuitenkin säilyttää myös potilaskohtaamiset”.
Uudessa lastensairaalassa tutkitaan myös aikuispotilaita, joilla on vaikeahoitoinen epilepsia. Vanhanen on erikoistunut juuri vaikeahoitoisen epilepsian selvittelyihin, ja pääosa hänen työajastaan kuuluu näiden potilaiden tutkimusten parissa.
”Teen myös jonkin verran perustutkimuksia, kuten polikliinisiä EEG-tutkimuksia. Nekin liittyvät usein epilepsiaepäilyyn”.
Työpäivänsä aika Vanhanen tyypillisesti seuraa ja analysoi potilaiden tutkimuksia ja kirjoittaa niistä lausunnon hoitavalle lääkärille.
”Työnkuva muistuttaa sinänsä radiologiaa, eli en hirveästi itse näe potilaita”.
Vaativat tapaukset palkitsevat
Tärkeä osa Vanhasen työtä ovat moniammatilliset kokoukset, joissa käsitellään kaikkein vaativimmat tapaukset.
“Vaativimmat tapaukset ovat työssä sekä haastavinta että parasta. Tapaukset voivat olla niin harvinaisia, että vastaavia voi olla hankala löytää kirjallisuudestakaan”.
Vaativimpiin tapauksiin liittyy myös paljon vastuuta.
”Vaikeimmillaan epilepsia voi rajoittaa elämää todella paljon, joten asialla on todella suuri merkitys potilaan kannalta”.
Oma erikoisala löytyy kokeilemalla
Palkitsevaa työssä on Vanhasen mukaan lisäksi jatkuva uuden oppiminen ja monipuolisten menetelmien hyödyntäminen.
Myös kehittämistehtävät ovat olleet mieleisiä ja siihen suuntaan saattaa urakin joskus vielä keikahtaa. Toistaiseksi nykyinen työ tarjoaa kuitenkin riittävästi opittavaa ja haastetta.
Erikoisalaansa miettiviä opiskelijoita Vanhanen neuvoo kokeilemaan eri vaihtoehtoja, sekä kliinisiä että diagnostisia.
”Vasta käytännössä lopulta näkee, mitä työ milläkin erikoisalalla on. Esimerkiksi kliinisen neurofysiologian erikoislääkärin työ on aika kaukana siitä, millaiseksi lääkärin työ yleensä mielletään”.