"Täällä mä haluan olla" – Plastiikkakirurginen sairaanhoitaja Susanna Kaarlela löysi paikkansa hoitotyössä
Plastiikkakirurgisena sairaanhoitajana työskentelevällä Susanna Kaarlelalla on ollut rohkeutta tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Vahva työyhteisö on johdattanut hänet oikeaan paikkaan – vaikka polku ei ole ollutkaan ihan suora.
Plastiikkakirurginen sairaanhoitaja Susanna Kaarlela tekee työtä, jossa ammattitaito ja läsnäolo kulkevat käsi kädessä.
”En ole ihan nuorena valmistunut sairaanhoitajaksi. Ennen hoitoalalle siirtymistä toimin kampaajana. Aikuisena päätin palata koulun penkille ja valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 2004 Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta", kertoo plastiikkakirurginen sairaanhoitaja Susanna Kaarlela.
Heti valmistuttuaan Kaarlela aloitti työt Pohjois-Karjalan keskussairaalassa, jossa hän työskenteli lähes kymmenen vuotta. Työtehtäviä kertyi vatsaelinkirurgiasta plastiikkakirurgiaan ja hänen osaamisensa syveni monipuolisten kokemusten myötä. Vuosi vierähti myös päiväkirurgian puolella.
Elämä toi Kaarlelan miehensä työn perässä pääkaupunkiseudulle – ja samalla eteen aukesi uusi vaihe työuralla.
”Meillä oli neljä koiraa, joiden ehdoilla etsittiin kotia. Kun koti löytyi, aloin etsiä töitä. Kartalta katselin, missä sairaalat sijaitsevat – ja Jorvin sairaala osui silmään. Kun kuulin, että siellä on plastiikkakirurginen ja gynekologinen osasto, ajattelin heti, että tämähän voisi sopia!”
Puhelu osastonhoitajalle johti haastatteluun ja sitä kautta sijaisuuteen. Pian Kaarlela olikin jälleen työssä tuttujen potilasryhmien parissa, mutta uudessa ympäristössä.
”Muistan kun kävelin ensimmäisen kerran osastolle K3 ja näin sen pitkän käytävän. Sanoin itselleni, että täällä mä haluan olla. Se tunne jäi mieleen.”
Paluu entiselle osastolle tuntui hyvältä
Vaikka välillä tie vei hetkeksi Espoon sairaalan päivystysosastolle, sydän jäi Jorviin. Paluu entiselle osastolle oli luonnollinen askel.
”Kun pääsin takaisin K3:lle, tuntui kuin olisi tullut kotiin. Oli niin tuttu olo. Ja kun paikka vakinaistui, se tuntui erityisen hyvältä.”
Vuosien varrella osasto on muuttunut ja kehittynyt – nykyään se tunnetaan osastona K4. Potilasryhmät ovat laajentuneet, ja plastiikkakirurgian lisäksi osastolla hoidetaan myös ortopedisiä selkäkirurgisia potilaita. Työ on monipuolista, ja sitä tehdään tiiviissä moniammatillisessa yhteistyössä.
”Meillä on pieni porukka ja vahva yhteishenki. Työkaverit ovat ihan huippuja – se on yksi iso syy, miksi olen viihtynyt täällä näin pitkään. Meillä saa olla oma itsensä, ja se näkyy myös potilaille. Usein potilaat sanovatkin, että täällä on lämmin ja hyvä tunnelma.”
Työpäivät ovat vaihtelevia ja vauhdikkaita. Aamu alkaa hiljaisella raportilla, jolloin työvuoroon tuleva käy osaston potilastiedot itsenäisesti läpi, tämän jälkeen vuorossa on lääkkeiden jako, haavanhoidot, pesut, kotiutukset ja lääkärinkierrot. Potilaita ohjataan, tehdään alipainehoitoja ja samalla pidetään langat käsissä koko osaston toiminnasta.
”Ei ole kahta samanlaista päivää. Ja vaikka välillä on tosi kiire, niin se tekee tästä työstä myös mielenkiintoista. Pidän siitä, että voin hyödyntää osaamistani monella tavalla.”
Kaarlela tekee mielellään pitkiä työpäiviä, sillä ne mahdollistavat pidemmät vapaat. Pitkän työmatkan vuoksi rytmi sopii hyvin hänen arkeensa.
Vuoden hoitotyöntekijän titteli lämmittää mieltä
Vuonna 2024 Kaarlela sai merkittävän tunnustuksen, kun hänet valittiin tukielin- ja plastiikkakirurgian yksikön vuoden hoitotyöntekijäksi.
”Se oli iso yllätys ja suuri kunnia. Sain niin paljon ihania palautteita – ne ovat jääneet mieleen. On tosi harvinaista saada arjessa suoraa palautetta, joten tämä tuntui erityisen merkitykselliseltä.”
Kaarlela täytti juuri 60 vuotta, eikä enää mieti, mitä seuraavaksi. Hänellä on hyvä olla tässä. Työ on mielekästä ja tiimi on paras mahdollinen. “Tuntuu, että saan tehdä tärkeää työtä hyvässä porukassa – mitä muuta voisi toivoa?”
Tutustu avoimiin hoitotyön tehtäviin HUSissa