Tommi Charanpal Kujala oli lokakuussa 2022 palaamassa puolisonsa ja oppilaidensa kanssa joogaretriitistä Hiidenmaalta Virosta, kun hänelle tuli outo olo. Hän ei meinannut löytää laivalla seuruettaan tai kahvilaa, jossa heidän piti olla. Kun porukka lopulta löytyi, vaimo Emilia Vasko-Kujala ihmetteli, missä mies oli ollut. Kotiin päästiin kuitenkin normaalisti.
Seuraavana päivänä Tommi päätti lähteä pitkän retriittirupeaman jälkeen Saunaseuralle saunomaan ja rentoutumaan. Vaikka paikka on tuttu, hänestä tuntui, ettei hän tiennyt kunnolla, missä on. Ehkä kuuden päivän intensiivinen retriitti oli vain tehnyt tehtävänsä, Tommi pohti.
Päivää myöhemmin Tommi ja Emilia lähtivät autolla hakemaan jälleen yhtä kierrätyshuonekalua. Marraskuussa perheellä olisi edessä muutto, ja uuteen kotiin oli hankittava yhtä sun toista. Espoossa Kehä I:lla Tommilla tuli taas huono olo.
Kehnosta voinnistaan huolimatta Tommi jatkoi ajamista, kunnes puoliso pakotti hänet pysäyttämään auton ja soitti hätänumeroon.
Pariskunta vaihtoi kuskia, ja Emilia lähti ajamaan ambulanssia vastaan kohti Meilahden sairaalaa. Kun auto muutama kilometri ennen Meilahtea pysähtyi, Tommi rojahti ulos ajoneuvosta.
“Ensimmäistä kertaa tuntui, että tämä loppuu nyt tähän. Viimein, osa minusta sanoi. Kuin olisin alitajuisesti odottanut tapahtuvaksi jotain isoa, johon minulla ei olisi sananvaltaa. Olin sanonut Emilialle, että jatka sinä matkaa, täällä ei ole enää mitään”, Tommi muistelee.
Ambulanssi tuli paikalle, ja Tommi kuljetettiin Meilahden sairaalaan päivystykseen. Hänen seuraava muistikuvansa on tietokonetomografiaputkesta (TT). Kuvat paljastivat aivoverenvuodon etuotsalohkossa.
Matka mainosmaailmasta henkisen kasvun opettajaksi
Edellinen suuri mullistus Tommin elämässä tapahtui vuonna 2008, kun uransa huipulla kiitävä mainostoimistopomo päätti hypätä pois kiireisestä markkinointijunasta 37-vuotiaana. Muutaman mutkan kautta Tommi oli löytänyt elämäänsä joogan ja henkisen kasvun.
“Minulla oli varsin mukavat tulot ja viimeisen päälle rempattu merenrantakämppä Lauttasaaressa. Vaikka se oli ihan jees, tuli olo, ettei tämä ole minun elämääni.”
Nyt Tommi ja Emilia ovat pyörittäneet päivätöinään jo kymmenisen vuotta omaa henkisen hyvinvoinnin koulua, jossa on pari sataa oppilasta. Tommi kuvailee oppilaitaan aikuisiksi henkisen matkan kulkijoiksi.
Kun Tommi oli aivoverenvuodon jälkeen viisi päivää kriittisessä tilassa teho-osastolla, Emilia toi hänelle toiseen käteen joogamalan eli rukousnauhan ja toiseen käteen Dalai Laman kuvan.
“Kun ei tiedetty, miten käy, ainakin lähtisin hyvässä seurassa”, Tommi naurahtaa.
Aivoverenvuodosta kuntoutumista neljän terapian päivävauhdilla
Tehohoidon jälkeen Tommi siirrettiin Meilahdesta Jorvin sairaalaan Espooseen. Vasemmassa otsalohkossa ollut aivoverenvuoto aiheutti sen, ettei oikea puoli kehosta tahtonut toimia ja puhe oli puuroa. Sekä liikunta- että puhekykyä ryhdyttiin palauttamaan kuntoutuksella.
Jorvista Tommi siirtyi nopeasti HUSin neurologiselle kuntoutusosastolle Helsingin Nordenskjöldinkadulle. Intensiiviseen kuntoutukseen kuului jopa neljä terapiaa päivässä: fysioterapeutti, toimintaterapeutti, puheterapeutti ja neuropsykologi pitivät huolen toipumisesta.
Tommin kävelykyky palautui suhteellisen nopeasti, mutta yksin hän ei voinut liikkua, koska olisi eksynyt. Joogakoulun oppilaat tulivat opettajansa avuksi, ja Laakson sairaala-aluetta ympäröivä Keskuspuisto tuli tutuksi päivä päivältä pidemmillä kävelyillä.
“Yrittäjän elämä oli ennen sairaalaan joutumista aika tiivistä. Yhtäkkiä olinkin pari tuntia päivässä Keskuspuistossa silittelemässä hevosia. Olihan se ihmeellistä”, hän muistelee.
Kuntoutusaika sai Tommin arvostamaan sekä hoitoa että tuuriaan.
“Sairaalassa näki kaikenlaista ja ymmärrys ihmisyydestä kasvoi entisestään. Samalla tajusin olevani todella onnekas, että asun Helsingissä ja pääsin sellaiseen paikkaan kuntoutumaan. Osa oli siellä vain käymässä muualta Suomesta.”
Aivot väsyvät aiempaa helpommin
Kaksi vuotta aivoverenvuodon jälkeen Tommi istuu keittiön pöydän ääressä hyvävointisena ja puheliaana. Se ei kuitenkaan ole koko totuus.
“Päällepäin minusta ei välttämättä huomaa, etteivät aivot toimi normaalisti. Välillä se on ongelma, sillä ihmiset olettavat, että olen terve, vaikka niin ei ole.”
Se onkin tyypillistä aivoperäisissä sairauksissa. Sairastuneen toimintakyky tulkitaan usein todellisuutta paremmaksi, koska neuropsykologiset oireet eivät välttämättä näy päällepäin. Myös sairastuneet itse yrittävät tehdä asioita entiseen malliin, vaikka se ei ole mahdollista.
Aivoverenvuoto jätti pysyvän jäljen Tommin aivojen etuotsalohkoon, mikä vaikeuttaa asioiden hahmottamista ja muistamista. Välillä jokin aivan arkinen askare, kuten ruoan ottaminen jääkaapista voi olla ylitsepääsemätön. Seinät ja huonekalut saattavat osua kulkureitille, sillä hahmotuskyky ei toimi kunnolla.
Hyvää vointia riittää yleensä pari tuntia päivässä, kunnes akku loppuu. Muutos on ollut vaikea hyväksyä.
“Olen vasta viime aikoina alkanut itsekään ymmärtää, etten voi ottaa kalenteriini kuin korkeintaan yhden merkinnän päivässä.”
Esimerkiksi rakas ja rentouttava saunaharrastus vie yhtä lailla voimia ja kapasiteettia kuin mikä tahansa muu ponnistus. Haastattelunkin jälkeen loppupäivä menee todennäköisesti leväten.
Jälkikäteen iskenyt epilepsia haastaa mielen
Haasteista huolimatta elokuussa 2024 Tommi oli ollut jo jossain määrin mukana heidän koulunsa opetuksessa. Edessä oli viiden päivän retriitti Tammisaaressa.
Matkaan lähdettiin samalla autolla kuin kohtalokkaana päivänä kaksi vuotta aiemmin.
Mukana oli kaksi koulun apuopettajaa. Autossa Tommin taju lähti kesken kaiken, kun hän sai rajun, usean minuutin epilepsiakohtauksen. Jälleen ambulanssi kyyditsi hänet Meilahteen sairaalaan.
Epilepsia on tyypillinen seuraus aivoverenvuodosta, sillä arpi aivoissa voi aiheuttaa aivosähköhäiriöitä. Tommin työhaaveille epilepsia oli viimeinen isku.
“Sillä ambulanssireissulla motivaatio loppui täysin. Olin kaksi vuotta tehnyt kuntoutuksessa hommia ja taas mentiin. Kamelin selkä katkesi.”
Siitä asti Tommilla on ollut vahva epilepsialääkitys. Kuntoutus jatkuu kolmen terapiakerran viikkotahtia: toimintaterapeutti käy kerran viikossa kotona, neuropsykologista kuntoutusta ja psykoterapiaa on niitäkin viikoittain.
Kuntoutuminen täysin entiselleen on harvinaista
Moni sairastunut kamppailee ajatuksen kanssa, että sairauden jälkeen pitäisi kuntoutua takaisin entiselleen. Harvoin niin kuitenkaan käy.
“Olin liian innokas palaamaan vanhaan. Nyt täytyy löytää uusi tapa elää, sillä työkyvyttömyys on tosiasia ja iso kriisi.”
Muille sairastuneille Tommi haluaisi sanoa, ettei itseään kannata verrata muihin tai edes entiseen itseensä. Pitäisi malttaa elää päivä kerrallaan, vaikka se on helpommin sanottu kuin tehty.
Tommi myöntää itsekin pohtivansa kävikö hänelle hyvin vai huonosti. Vaikka hän on aloittanut joogan jo 20 vuotta sitten ja opettanut neutraalia mieltä kymmenen vuotta, opettaja ei ole itsekään vielä valmis.
“On myönnettävä, että olen välillä kaukana neutraalista mielestä. Koko tämä tapahtumaketju on osoittanut, että elämän mysteeristä on yhä paljon ymmärtämättä. Joogit sanovat, että understanding comes later. Sitä odotellessa”, Tommi naurahtaa.
