“Näinköhän pääsen vesille enää koskaan.”
Maisema oli tuttu, perspektiivi vain totutusta täysin poikkeava. Oli syyskuu 2019, kun Antti Villanen katseli HUSin Meilahden tornisairaalan sydänkirurgian osastolta M10 ikkunasta kohti merta ja pohti tulevaa. Ikkunasta näkyi hänelle rakas paikka, Helsingin Merimelojien maja, josta Antti oli lukuisat kerrat lähtenyt kajakillaan matkaan.
Melontaretket ja muukin harrastustoiminta olivat katkenneet kuin seinään, sillä Antilla oli muutamaa päivää aiemmin tehty kolmen suonen ohitusleikkaus.
Hän oli saanut tietämättään sydänkohtauksen vain muutama viikko aiemmin. Tavalliseen tapaansa Antti oli pyöräillyt kotoaan Espoosta Helsingin Meilahdessa sijaitsevalle Merimelojien majalle. Loppukesän sää oli kuuma.
Huono olo iski melomisen ja uinnin jälkeen. Kylmä hiki puski pintaan ja rintaa puristi. Syyksi tukalaan tunteeseen Antti epäili kajakissa mukana ollutta lämmennyttä proteiinijuomaa. Olon hieman helpotuttua hän pyöräili takaisin kotiin Espooseen.
Viikon päästä tapahtuneesta oli lähtö Sloveniaan patikoimaan. Reissussa hyväkuntoisen miehen oli pakko tunnustaa, että muut menevät menojaan eikä itse meinaa pysyä perässä. Ylämäet olivat yhtäkkiä jyrkempiä kuin ennen.
Epämääräistä närästyksen tunnetta oli toki ollut jo muutama vuosi ja siihen oli etsitty apuja lääkärissäkin, mutta nyt ei tuntunut auttavan enää mikään.
Reissun jälkeen heti seuraavana maanantaina Antti meni lääkäriin, sillä huonovointisuus jatkui. Terveyskeskuksessa lääkäri määräsi sydänfilmin eli EKG:n ja kertoi konsultoivansa kardiologia tuloksista.
“Olin juuri päässyt pyörällä kotiin, kun puhelu tuli. Lääkäri sanoi, että minun on lähdettävä välittömästi Jorvin sairaalaan enkä saa missään nimessä ajaa itse autolla.”
Antti teki kuten hieman jääräpäinen vanhempi herrasmies usein tekee eli lähti sairaalaan omalla autollaan. Iltapäivä vierähti Jorvin päivystyksessä tutkimuksissa, yöllä hänet siirrettiin osastolle, jossa tutkimukset jatkuivat. Keskiviikkona varjoainekuvaus paljasti karun tilanteen.
“Minulle luettiin madonluvut. Kardiologi sanoi, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin avosydänleikkaus. Luulin olevani terve, mutta en ollutkaan. Se oli kova paikka”, Villanen muistelee hetkeä.
Erityisen koville ottivat puhelut kotiväelle. Vaimo ja lapset tulivat sairaalaan.
Sinä iltana perheen kesken käytiin syvällisiä keskusteluja. Mielessä oli elämän rajallisuus.
Maraton on sydänleikkaukseen verrattuna leikkiä
Antti vietti Jorvissa loppuviikon, ja sunnuntaina hänet siirrettiin Meilahden tornisairaalaan sydänkirurgian osasto M10:lle leikkausta varten. Viikko terveyskeskuslääkärin tapaamisesta hän oli leikkauspöydällä.
Leikkaus meni suunnitellusti: nukutus, toimenpide, heräämö. Heräämöstä Antti soitteli vaimolleen unen ja valveen rajamailta. Vaimo ihmetteli, miten hän jo nyt on puhelimessa.
Vaikka kaikki meni suunnitellusti, on avosydänleikkaus aina suuri operaatio. Siltä se myös tuntui.
“Olin niin loppu kuin ihminen olla voi. Vaikka olen juossut nuorempana pari maratonia, ne eivät ole mitään leikkaukseen verrattuna. Olin täysin voimaton.”
Kun hoitajat tulivat seuraavana päivänä patistamaan miestä liikkeelle, tuntui se alkuun täysin mahdottomalta. Lopulta hän kuitenkin nousi, ja parin päivän päästä onnistui jo suihkussa käynti itsekseen.
Osaston oleskelutilassa potilaat juttelivat keskenään siitä, mitä kenellekin oli tehty.
“Eräs mies kertoi, että hänelle oli vaihdettu keuhkot. Parin päivän päästä tuli rouva, jolle oli vaihdettu sydän. Heidän tarinoistaan tuli olo, että oma leikkaus oli kuitenkin melko kohtuullista.”
“Lääkkeetkään eivät auta, jos niitä ei syö”
Antti oli sairaalassa viikon päivät. Kuntoutus aloitettiin jo osastolla, ja jumpat jatkuivat kotona ohjeiden avulla. Antti oli omien sanojensa mukaan sairaalaan mennessään terve mies, mutta palatessaan sairas. Ennen leikkausta hänellä ei ollut mitään lääkitystä, nyt kotiin piti mennä apteekin kautta.
Ensimmäisillä kävelylenkeillä kotipihalla Antti jaksoi hädin tuskin sata metriä, mutta päivä päivältä matka pidentyi. Nyt vuonna 2025 seitsemänkymppinen mies on paremmassa kunnossa kuin ennen leikkausta. Melontaretket ovat palanneet ohjelmistoon, samoin kävely, pyöräily ja hiihtäminen. Rajoituksia ei ole.
“En uskonut leikkauksen jälkeen, että voisin tulla vielä näin hyvään kuntoon. Mitään vaivoja ei ole.”
Vaikka rintaranka oli leikkauksen jäljiltä jäykkä ja kuntoutuminen tuntui alkuun hitaalta, Antti oli melomassa jo seuraavana kesänä - varovaisesti, mutta kuitenkin. Kaikkinensa palautuminen vei pari vuotta. Jotta kuntoutuminen onnistuu, on oltava itse aktiivinen, hän muistuttaa.
“Jumppaamalla olen saanut liikkuvuuden takaisin. Eivätkä lääkkeetkään auta, jos niitä ei syö. Olen hirveän iloinen siitä, että tässä ollaan ja kukutaan.”
Vertaistuki auttaa hädän hetkellä
Antin elämään sydänleikkaus tuli rytinällä. Hän pitääkin itseään siinä mielessä onnekkaana, ettei joutunut odottelemaan epätietoisena pitkään, vaan kahdessa viikossa kaikki oli diagnoosista leikkaukseen tehty.
“Olen vähän sellainen luonne, että parempikin kun asiat tapahtuvat nopeasti. Ei jää turhan paljoa miettimisaikaa.”
Nyt hän toimii vertaistukijana muille sydänpotilaille Espoon Sydänyhdistyksen kautta. Käyntejä sairaaloissa on sen mukaan, miten sydänpotilaat pyytävät. Tänäänkin hän suuntaa kajakkivarastolta Jorviin kohtalotoverin luokse.
“Sain vertaistukea, kun olin juuri kuullut mitä on edessä. Jo silloin ajattelin, että jos tästä selviän, haluan tehdä samaa.”
Tärkeintä on lieventää pelkoja, kertoa oma tarinansa. Kuunnella ja ymmärtää.
Omasta hyvinvoinnistaan Antti pitää huolta liikunnan lisäksi ruokavaliolla, mikä on ensisijaisen tärkeää sydänpotilaalle.
“Sanoin aikoinaan, kun kaikki tämä alkoi, että taitavat härkis ja tofu tulla tutuiksi. Syönkin punaista lihaa nykyisin lähinnä riistana. Juustoa laitan kyllä enemmän kuin yhden siivun leivän päälle, vaikka suositukset sanovat toisin”, hän tunnustaa.
Jäljet leikkauksesta rintakehässä ja jalassa muistuttavat välillä menneestä, mutta muutoin Antti ei tapahtunutta murehdi. Terveyttä tarkkaillaan kerran vuodessa otettavalla sydänfilmillä ja verikokeilla. Hoidostaan hänellä ei ole kuin hyvää sanottavaa.
“Sekä terveyskeskuksessa että sairaalassa sain hirveän hyvää hoitoa. Lääketiede Suomessa on huippuluokkaa ja siitä täytyy olla todella onnellinen.”
Sydäninfarkti voi olla sepelvaltimotaudin ensimmäinen oire
- Ei ole poikkeuksellista, että sepelvaltimotautikohtauksen (tai sydäninfarktin) aiheuttamia oireita erehdytään pitämään joko närästyksenä tai tukiranka- ja lihasperäisenä kipuna. Närästyksessä kipu on usein polttava ja se voi säteillä ruokatorveen. Sepelvaltimoperäinen kipu on usein laaja-alaisempaa ja puristavaa, ja voi myös säteillä käteen tai kaulalle.
- Pahimmillaan sepelvaltimotaudin ensimmäinen oire on äkkikuolema. Sairaus voi tulla myös terveellisesti elävälle henkilölle, jos sukurasite on olemassa. Pahinta sairastuneelle ovat kovat rasvat ja korkea kolesteroli.
- Ohitusleikkauksia tehdään Sydän- ja keuhkokeskuksessa noin 400 vuodessa ja se on sydänleikkauksista yleisin. Ohitusleikkaukseen tuleva henkilö on keski-iältään noin 70-vuotias ja useammin mies kuin nainen.
- Vaikeassa sepelvaltimotaudissa, jossa sydämen kaikissa kolmessa sepelvaltimorungossa on merkittäviä ahtautumia, käytetään hoitona usein ohitusleikkausta. Ohitusleikkauksessa ”ohitetaan” sepelvaltimossa oleva ahtautumakohta jostain muualta potilaan kehosta siirretyllä verisuonella, jolloin veri virtaa sairaan suonisegmentin ohi.
- Suurimmassa osassa ohitusleikkauksista potilas on kytkettynä sydän-keuhkokoneeseen ja hänen sydämensä pysäytetään leikkauksen ajaksi. Sydän-keuhkokone hoitaa kehon hapensaannin ja verenkierron. HUSissa tehdään vuodessa muutamia ohitusleikkauksia ilman sydän-keuhkokonetta niin, että potilaan sydän lyö koko leikkauksen ajan.
- Ohitusleikkaus on turvallinen, mutta ei täysin riskitön. Ennalta suunnitellussa leikkauksessa riski on pienempi kuin silloin, jos infarkti on käynnissä sairaalaan tullessa.
- On harvinaista, että ohitusleikkaus joudutaan uusimaan. Jos rintakipuoireet uusivat, voidaan niitä helpottaa valikoiduissa tapauksissa pallolaajennuksella.
- Nykyään sydäninfarktin ensisijainen hoitomuoto on välitön pallolaajennushoito. Se ei kuitenkaan aina ole mahdollinen sepelvaltimotaudin laaja-alaisuuden tai ahtautumien sijainnin takia, eikä monisuonitaudissa kestävin ratkaisu.
- Ohitusleikkauksilla on edelleen tärkeä sija vaikean sepelvaltimotaudin ja sepelvaltimotautikohtauksen hoidossa, mutta määrät ovat viime vuosina kansainvälisesti laskeneet.
Artikkelia varten on haastateltu ylilääkäri, kirurgian professori Tatu Juvosta ja vs. toimialajohtaja Jyri Lommia HUSin Sydän- ja keuhkokeskuksesta.
