
Aamuvuoro alkaa vuoronvaihtopalaverilla – seuraava jatkaa siitä, mihin edellinen jäi
Aluksi käyn yövuoron kanssa läpi, mitä yön aikana on tapahtunut ja mitä asioita on kesken. Onko esimerkiksi jonkun potilaan näyte lähetetty Veripalveluun jatkotutkimuksiin ja mikä on verivaraston tilanne. Asiat eivät verikeskuksessa koskaa seisahdu, vaikka vuorot vaihtuvat.
Verikeskus toimii kolmessa vuorossa ympäri vuorokauden. Aamuvuorossa laboratoriohoitajia on viisi, jolloin kaikilla on oma työpisteensä. Ilta- ja yövuorossa meitä on vähemmän, joten hoidamme kaikkia työpisteitä samaan aikaan.
Suosikkini työpisteistä on erikoisanalytiikka, sillä se on haastavin. Erikoisanalytiikan pisteellä teen esimerkiksi vasta-ainetunnistuksia ja punasolujen fenotyypityksiä sekä kantasolusiirtopotilaiden tutkimuksia. Fenotyypityksellä määritetään mitä verensiirtojen kannalta merkityksellisiä vasta-aineita potilas voi muodostaa.
Verikeskuksessa työskentelee myös lääkäri mutta vain arkipäivisin. Ilta- ja yövuorossa sekä viikonloppuisin laboratoriohoitaja tekee päätökset itsenäisesti, joten paineensietokykyä pitää tässä työssä olla. Joustavuutta tarvitaan myös, sillä keskeytyksiä omaan työhön tulee jatkuvasti, kun puhelin soi ja samaan aikaan hoitaa useamman potilaan asioita.

Aamupäivän verikuorma saapuu – verivalmisteita menee 100-200 vuorokaudessa
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelusta tulee verivalmistekuorma kolmesti päivässä. Kun kuorma on saapunut, puran sen vastaanottopöydällä, kirjaan verivalmisteet sisään verikeskusjärjestelmään ja vien ne jääkaappeihin. Punasolupussi säilyy käyttökelpoisena useita viikkoja.
Yleensä verivalmisteita menee vuorokaudessa noin 100-200 valmistetta arkisin ja viikonloppuisin vähän vähemmän. Jos sattuu potilas, joka vuotaa todella paljon, voi 200 valmistetta mennä vain yhdellekin potilaalle.
Yhden luovuttajan verestä saadaan useampaa verituotetta, joten yksittäinen luovuttaja auttaa aina useampia potilaita. Verenluovutus on helppo tapa auttaa toisia ja usein myös pelastaa jonkun toisen henki.

Hätäveritilaus pysäyttää kaiken muun
Puhelin soi meillä paljon, sillä toimimme tukilaboratoriona muille HUSin verikeskuksille. Soiva puhelin voi tarkoittaa hätäveritilausta. Silloin kaikki muu pysähtyy. Hätäveri pitää lähettää muutamassa minuutissa, joten aikaa epäröinnille ei ole. Käytännössä siirrän tilauksen järjestelmään, otan oikeat pussit kaapista, merkitsen ne potilaalle järjestelmässä ja lähetän veren. Hätäverta saavat esimerkiksi trauma- ja leikkauspotilaat sekä synnyttäjät.
Jos potilaalla ei ole järjestelmässä ennestään tietoa esimerkiksi veriryhmästä, hätäveritilanteessa ei ole aikaa ryhmän selvittämiselle tai muille verensiirtotutkimuksille. Silloin lähetän verta, joka minulla olevien tietojen perusteella on potilaalle mahdollisimman sopivaa ja kerron tilanteesta potilasta hoitavalle lääkärille.
Yksittäisen hätäveritilauksen sijaan potilasta hoitava osasto voi laukaista massiivivuotoprotokollan. Silloin toimitan osastolle verivalmisteita etukäteen sovitun protokollan mukaan ja seuraan sekuntikellolla sitä, milloin mitäkin pitää lähettää.
Veritilausten läpikäyntiä - osalle potilaista tehdään erillinen sopivuuskoe
Suurin osa meiltä etukäteen tilatusta verestä menee syöpäpotilaille. Etukäteen tehtyjen tilausten kohdalla tarkistan, onko potilaalle varastossa sopivaa verta. Jos ei ole, tilaan sitä Veripalvelusta. Tarkistan myös, että potilaasta on pyydetty tarvittavat verinäytteet.
Useimmissa tilanteissa järjestelmä etsii potilaalle automaattisesti sopivan verivalmisteen. Jos potilaalla on vasta-aineita tai potilaalle on tehty esimerkiksi kantasolu- tai elinsiirto tai jos hän on aiemmin saanut reaktion verensiirrosta, teen myös erillisen sopivuuskokeen. Sopivuuskokeessa luovutetun veren punasolujen ja potilaan plasman annetaan reagoida keskenään ja katsotaan, tuleeko reaktio. Jos tulee, kyseinen veri ei potilaalle sovi.
Silloinkin, kun teen erillisen sopivuuskokeen, myös verikeskusjärjestelmä tarkistaa veren sopivuuden. Aiemmin tuplatarkistus hoidettiin siten, että kaksi laboratoriohoitajaa varmisti veren sopivuuden. Mitään meiltä ei kuitenkaan lähde eteenpäin ilman, että ihminen on asian tarkistanut. Katson myös aina itse läpi potilaan tiedot siltä varalta, että niissä on jotain poikkeuksellista.

Lähetän verta osastolle – putkiposti kuljettaa veren perille
Kun olen löytänyt potilaalle sopivan verivalmisteen, lähetän sen osastolle putkipostilla. Putkiposti on luotettava, mutta siinä on myös huoltokatkoja ja joskus verkosto on rakennusprojektien vuoksi ollut pidempäänkin pois käytöstä. Tällaisissa tapauksissa meillä on lähettejä, jotka kuljettavat verta osastoille. Tarvittaessa myös Verikeskuksen henkilökunta lähtee viemään verta.
Vaikka verenluovutusten yhteydessä usein puhutaan yleisesti verestä, meiltä lähtee osastoille kolmea eri verivalmistetta: punasoluja, verihiutaleita ja plasmaa. Verta lähtee meiltä sairaalan osastojen lisäksi muuallekin, esimerkiksi julkiseen kotisairaanhoitoon ja Terhokotiin.
Vuoroni päättyy mutta Verikeskuksessa työ jatkuu
Aamuvuoron päättyessä käyn iltavuorolaisten kanssa läpi verivaraston tilanteen ja kesken olevat asiat. Iltavuorolaiset tulevat töihin iltapäivän aikana keskenään hieman eri aikoihin, joten vuoron vaihtuminen tapahtuu portaittain.
Seuraavana päivänä on taas minun vuoroni jatkaa siitä, mihin edelliset jäivät ja pitää Verikeskuksen pyörät pyörimässä.
Tänään en tiedä, mitä seuraavassa vuorossa on edessä - ja se onkin yksi tämän työn parhaita puolia.