Päivä alkaa meillä aina yhteisellä aamupalaverilla, jossa käydään läpi päivän kulku. 
Yleensä meillä tehdään päivässä noin 140–170 röntgentutkimusta. Kaiken kaikkiaan potilaita voi olla päivässä yli 200, sillä röntgentutkimusten lisäksi teemme ultraääniä ja luuntiheysmittauksia.

Me sonograaferit teemme ultraäänitutkimuksia itsenäisesti. Jos me kaikki kolme sonograaferia olemme paikalla, teemme päivässä noin 30 ultraäänitutkimusta.

Tänään otan itse vastaan kahdeksan potilasta.

Ennen kuin kutsun päivän ensimmäisen potilaan tutkimushuoneeseen, tarkistan että tutkimushuone on siisti, ja että minulla on kaikki tarvittavat välineet tutkimusta varten.

Käyn myös läpi potilaan tiedot sekä mahdolliset aiemmat tutkimukset ja luen lähetteen.

Jokaisen potilaan tutkimukseen on varattu puoli tuntia. Itse tutkimukseen menee noin 15 minuuttia. Loppuajan käytän lausunnon sanelemiseen tai radiologin konsultaatioon.

Potilaalle ultraäänitutkimus on kivuton tutkimus. Siihen valmistautuminen riippuu hieman siitä, mikä ultraäänitutkimus tehdään. 

Elielinaukiolla teemme vatsan alueen ultraäänitutkimuksia perusterveydenhuollon potilaille. Jos potilas tulee ylävatsan ultraääneen, hänen pitää olla syömättä ennen tutkimusta. Alavatsan ja virtsaelinten tutkimuksissa virtsarakon tulee olla täynnä.

Ultraäänitutkimus on kaikututkimus, joka perustuu ultraäänen heijastumiseen kudosten rajapinnoilta ja vaimenemiseen kudosten akustisten ominaisuuksien perusteella.

Vatsan alueen tutkimuksissa potilas on yleensä selällään tai kyljellään. Kun teen tutkimusta, laitan ultraäänianturin ja ihon väliin geeliä. Ilman sitä anturin ja ihon väliin jää ilmaa eikä ultraääni pääse kulkemaan.

Tarvittaessa pyydän potilasta hengittämään sisään ja pidättämään hengitystä, jotta saan jonkin kohdan paremmin näkyville. 

Tänään käyn yhdellä kertaa kysymässä radiologilta tarvittavat konsultaatiot aamupäivän potilaista.

Sonograaferin ohjeissa on tarkasti määritelty tapaukset, joissa täytyy konsultoida radiologia. Itse saamme sanoa potilaille vain muutamia määrättyjä asioita, kuten sappikivet.

Se, miten paljon radiologia täytyy konsultoida, vaihtelee päivittäin.

Usein minulla on ajatus siitä, mitä jokin löydös voisi olla. Vaikka en diagnooseja teekään, opin koko ajan näkemästäni. Toki aina tulee vastaan sellaistakin, mitä en ole aiemmin nähnyt.

Konsultaation jälkeen sanelen tutkimuksesta sonograaferin kuvailevan lausunnon. Se ei muuten juuri eroa lääkärin lausunnosta, mutta sonograaferin lausunnossa ei ole diagnoosia.

Kun lausunto on valmis, se lähtee lähettävälle lääkärille ja potilas saa tutkimustulokset häneltä sen mukaan, mitä ovat etukäteen sopineet.

Päivän viimeinen potilas tulee vastaanotolle iltapäivällä. Meille tutkimuksiin tulevilla potilailla on hyvin monenlaisia oireita. Näitä voivat olla esimerkiksi kipu, poikkeavat laboratoriokokeiden tulokset, laihtuminen tai virtsaamisvaivat.

Tutkimuksessa etsimme ultraäänen avulla ylipäätään mitä tahansa poikkeavuuksia sisäelimissä. Löydöksiä voivat olla esimerkiksi sappi- tai munuaiskivet, rasvoittunut maksa sekä erilaiset kasvaimet tai kystat.

Vaikka teen aina samaa tutkimusta, on työ silti hyvin mielenkiintoista, sillä en koskaan etukäteen tiedä, mitä tutkimuksessa löytyy. Useimmiten ei toki löydy mitään.

Viikkotyöaikani vuoksi minulla on välillä lyhyempiä päiviä. Saan itse suunnitella työvuoroni tiettyjen pelisääntöjen puitteissa. Jos olisin tehnyt normaalin päivän, olisin lopettanut työt puoli neljältä. 

Ensimmäiseksi teen katsauksen työpisteelleni: ovatko lähetit tuoneet iltapäivällä huoltoa vaativia laitteita tai uusia laitteita ja varaosia. Uusillekin laitteille tehdään vastaanottotarkastus ja ne lisätään lääkintärekisteriin, jotta niiden huoltoa ja elinkaarta sairaalassa pystytään seuraamaan.

Heti aamusta käyn läpi myös saapuneet palvelupyynnöt. Huolto- ja viankorjauspyyntöjä lääkintäteknisille laitteille tehdään HUSissa noin 100 päivässä ja yksikkömme poimii niistä omansa. Torni- ja Siltasairaalan osastoille kuuluvat endoskopian, potilasvalvonnan, leikkaussalien ja teho-osaston laitteet, eli vaihtelua on hengityskoneista veripesukoneisiin.

Ennen kahdeksaa sydänkirurgiselta teho-osastolta jo soitetaankin – potilasmonitorissa on ilmennyt ongelma. Piipahdan osastolla ja käynnistän monitorin uudelleen sekä testaan sen simulaattorilla. Testitulos antaa “puhtaat paperit” ja laite on taas käyttövalmis.

Puhelin soi jälleen. Meilahden leikkausosastolla defibrillaattori on ilmoittanut tarpeestaan akun kalibrointiin. Lähden noutamaan laitetta ja palautan aiemmin testaamani sydänlusikat samalla reissulla.

Laitteiden huoltaminen on käytännönläheistä työtä – kädentaidoista ja vakaista käsistä on lääkintälaiteteknikolle hyötyä. Ulkomuistissa ei tarvitse säilöä valtavaa kirjastoa huoltomanuaaleista, vaan avaan huolto-ohjeet kunkin laitteen kohdalla erikseen ja käyn tarvittavat testit kohta kohdalta läpi. Sen sijaan englannin kielen taitoa tarvitaan, sillä manuaalit ja laitteiden huoltamiseen valmentavat kurssit ovat harvoin suomeksi.

Paineensietokyky testataan silloin, kun kutsu viankorjauskeikalle tulee kesken potilaan toimenpiteen.  Usein potilaat ovat hereillä ja siinä me sitten jutustelemme rauhallisesti hänen kanssaan, että tulimme nyt tarkistamaan näitä potilasnäytön käyriä. Sydänleikkauksissa potilaan rintakin saattaa olla auki – tosin silloin potilaskin on nukutettuna.

Kesken toimenpiteen laitetta ei korjata. Tarkistamme ja arvioimme tilanteen, ja tarvittaessa vaihdamme viallisen laitteen varalaitteeseen.

Kello kymmenen maissa haen huoltoon hengityskoneen Siltasairaalan teho-osastolta. Koneen eri osille tehdään määräaikaishuolto tiettyinä vuosina, esimerkiksi joka toinen vuosi vaihdetaan akku ja joka kuudes vuosi virtausantureita, regulaattoreita tai venttiilejä. Tällä kertaa vuorossa on akun vaihto.

Yhden laitteen huoltoon menee noin 2–3 tuntia, eli päivässä huoltoja ehtii tehdä noin kahdelle, kolmelle laitteelle. Laitteiden repertuaari on hyvin laaja – kevyistä verenpainemittareista kiinteästi asennettuihin anestesiakoneisiin, jotka huolletaan potilaspaikalla.
Laitehuollot pitävät sairaalan pyörät pyörimässä – määräaikaiset huollot ennaltaehkäisevät vikaantumista ja osaston henkilöstö voi luottaa, että potilaspaikka laitteineen on käytettävissä tosipaikan tullen. 

Työssä oppii tunnistamaan tiettyjä viitearvoja ja arvioimaan laitteen kuntoa niidenkin pohjalta. Yhteensä 30 varmistavan testin jälkeen hengityskone on valmis palaamaan osastolle – vuodon, virtauksen ja paineen arvot ovat sellaiset kuin pitääkin.

Kuljetan hengityskoneen takaisin Siltasairaalan teho-osastolle, kun kesken matkan puhelin taas pirahtaa. Vaihdan ajatuksia erään valmistajan kanssa endoskopiaosastolle saapuvasta laitteesta ja sen asennuksesta.

Parasta työssäni on, että päivissä on vaihtelevuutta ja vuorovaikutusta. Ihmiset tulevat tutuiksi, kun pääsen kohtaamaan niin osastojen henkilökuntaa, potilaita, paketteja kuljettavia lähettejä kuin yhteistyökumppaneitakin.

Päivän päätteeksi teen vielä paperitöitä: kirjaan laiterekisteriin päivän aikana tehdyt huollot, niiden kustannukset sekä huoltoraportit. Myös valmistajan itse huoltamat laitteet, esimerkiksi sydäntahdistimet, tallennetaan raportteineen rekisteriin.

Me Lääkintätekniikassa huollamme suurimman osan, noin 2/3 omistamistamme laitteista ja loput huoltavat valmistajat itse. Kaikkiin laitteisiin emme ole saaneet huoltokoulutusta. Joitakin laitteita saattaa olla vain muutama, ja on kannattavampaa, että huoltaja saapuu korjauskeikalle joskus ulkomailtakin asti.

Paketit liikkuvat Meilahden sairaala-alueella vilkkaasti – aamulla lähettifirmojen kuriirit tuovat huoltoa kaipaavia laitteita postista ja iltapäivällä oma henkilökuntamme Zaidankadulta.

Seuraavana aamuna työpisteelläni odottaakin uusi huoltoa vaativa laite, joka tulee mahdollistamaan elinkaarensa aikana vielä monta kertaa potilaidemme parhaimman hoidon.

Aamu alkaa palliatiivisen yksikön yhteisellä kahvihetkellä. Sen jälkeen siirrymme moniammatilliseen aamukokoukseen, jossa käymme läpi päivän työnjaon. Palliatiivinen hoito on parantumatonta, etenevää tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa.

Jään toviksi keskustelemaan esihenkilöni kanssa työtehtävistäni. Kun tarvitsen apua, tiedän voivani luottaa esihenkilöideni tukeen tilanteessa kuin tilanteessa.

Työssäni kohtaan potilaita, joiden hoidon tavoitteena on parantuminen. Tänään tapaan sädehoidon aloittaneita potilaita.

Vastaanotollani kartoitan ja seuraan potilaan oireita ja ravitsemustilaa. Yksi hoidon kulmakivistä ja Magneettisairaala-mallin mittareista on laadukas kivunhoito. Hoitojen edetessä kipu saattaa tulla potilaalle yllätyksenä, minkä vuoksi käymme ennakoiden läpi vahvojen kipulääkkeiden käyttöä.

Potilas on vastaanotolleni tullessaan monesti elämänsä kurjimmassa tilanteessa. Hän tarvitsee myötätuntoa ja inhimillisyyttä. Usein sanon potilaalle “ei mitään hätää, sinä olet täällä turvassa”.

Yksikössämme on hyvät mahdollisuudet kehittää ammatillista osaamista. Palliatiivisen hoidon erikoistumiskoulutuksen lisäksi olen suorittanut mentorin tukiohjelman.

Kokoonnumme kollegani kanssa mentorointikeskusteluun, joka perustuu mentorin ja aktorin luottamukselliseen vuorovaikutukseen. Keskustelu on osa HUSin ammattiurasiirtymien tukiohjelmaa, jonka avulla hoitotyöntekijä voi syventää ammattiosaamistaan ja uralla etenemistään.

Keskustelemme, minkälaiset työtehtävät aktoria kiinnostavat ja onko lisäkoulutukselle tarvetta. Edistän aktorin asioita sovitusti myös esihenkilölle.

Kahvitauolla yksikkömme lämmin yhteishenki tulee näkyväksi, kun kollegani jakaa henkilökohtaisen asian elämästään. Välillä itkemme ja nauramme yhdessä.

Keskustelemme, että työ palliatiivisessa yksikössä vaatii rohkeutta ja oman kuolevaisuuden kohtaamista. Olen itse käynyt tämän ajatusprosessin läpi perusteellisesti.

Henkilökuntamme on työhönsä sitoutunutta, ja monella on takana pitkä työura. Hoitajien työtyytyväisyyttä ja työhön sitoutumista arvioidaan vuosittain Magneettisairaala-malliin sovitetulla Nurse Engagement Survey (NESplus) -kyselyllä.

Olen siirtymässä uuteen työtehtävään yksikön sisällä. Mahdollisuus kehittää omaa työnkuvaani ja vaikuttaa työtehtäviini tekee työstäni merkityksellisempää.

Kokoan nykyisestä työstäni perehdytysohjetta ja saatan tehtävääni liittyvät ohjeet ajan tasalle. Ohje toimii perehdytyksen tukena seuraajalleni.

Tänään on ollut monipuolinen päivä. 

Saan usein potilailta suoraan palautetta hyvästä hoidosta. Se lämmittää sydäntä. Koen olevani sielultani palliatiivinen hoitaja ja juuri oikeassa paikassa töissä.

Työpäivän jälkeen lähden koiran kanssa ulos ja valmistaudun illan kuoroharjoituksiin.

Geriatrian erikoislääkäri Rosalba Arauz Rivera aloitti alkuvuodesta hospitalistina Siltasairaalassa neurokirurgian vuodeosastolla S7. Toimenkuva on neurokirurgialla uusi.

”Väestö ikääntyy. Myös leikkauspotilaat ovat yhä iäkkäämpiä, ja heillä on usein muita sairauksia, lääkityksiä ja terveysongelmia neurokirurgiaa vaativan sairauden lisäksi. Hospitalistina koordinoin potilaan hoitoa sairaalassa olon aikana”, hän kertoo.

Hoitovastuu on jaettu siten, että neurokirurgi pystyy keskittymään leikkaukseen liittyvään hoitoon, kun taas hospitalisti katsoo potilaan tilannetta kokonaisuutena, esimerkiksi tarkistaen lääkityksiä ja hoitaen muita samanaikaisia sairauksia.

“Teen tiivistä yhteistyötä eri ammattiryhmien, kuten neurokirurgien, hoitajien, neuroanestesiologien, fysioterapeuttien ja farmaseuttien kanssa ja varmistan, että potilas saa tarvitsemansa lääkkeet ja terapiat.”

Hospitalisti parantaa hoidon laatua ja jatkuvuutta

Hospitalistin työnkuva on lähtöisin Yhdysvalloista ja se on maailmalla yleisempi kuin Suomessa. Guatemalasta kotoisin oleva Arauz Rivera on erikoistunut geriatriaan Espanjassa, jossa hospitalistit ovat sairaaloissa yleisiä.

Tutkimusten mukaan hospitalistin työ lyhentää potilaiden sairaalassaoloaikaa, vähentää komplikaatioiden riskiä ja hoitokustannuksia sekä parantaa hoidon laatua. Myös potilastyytyväisyyden on havaittu parantuvan.

”Olen läsnä osastolla ja pystyn ottamaan kantaa esimerkiksi potilaan kipuun tai hengenahdistukseen. Tämä läsnäolo parantaa tyytyväisyyttä.”

Hospitalisti varmistaa hoidon jatkuvuuden kotiutusvaiheessa tai potilaan siirtyessä jatkohoitoon. Neurokirurgian vuodeosasto on 35-paikkaisena iso, ja kun hoitoajat ovat usein kahden–kolmen päivän mittaisia, on potilaiden vaihtuvuus suurta.

”Hospitalistilla on tärkeä rooli myös lääkärien ja hoitajien välisen yhteistyön parantamisessa. Toimiva yhteistyö eri ammattiryhmien välillä parantaa hoidon laatua”, hän sanoo.

Ikä on muutakin kuin numero

Arauz Rivera on havainnut, että hyvin iäkkäilläkin, eli yli 80-vuotiailla potilailla, on vain vähän leikkauskomplikaatioita.

”Hoitotulokset ovat ikäihmisillä hyvin samankaltaisia kuin nuorillakin potilailla, jos ei oteta huomioon monisairaita tai syöpäpotilaita. Neurokirurgisiin leikkauksiin liittyviä komplikaatioita on vähän, ja sairaalahoidon aikaiset ongelmat ovat enemmän sisätauteihin liittyviä”, hän kertoo.

”Pidän siitä, että Suomessa tarkastellaan leikkauspäätöksissä potilaan biologista ikää eikä vain kronologista ikää.”

Neurokirurgian vahvasti tutkimukseen ja jatkuvaan parantamiseen motivoitunut ilmapiiri on tarttunut myös Arauz Riveraan.

”Olen aloittanut tutkimuksen professori Mika Niemelän ja dosentti Miikka Korjan ohjauksessa. Seuraamme yli 80-vuotiaiden leikkauspotilaiden toipumista vuoden ajan leikkauksesta. Uskon, että aihe kiinnostaa myös kansainvälisesti ja rohkaisee muissakin maissa vähentämään leikkauspäätöksissä ikään liittyvää stigmaa.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 3/2024.

”Yksi tärkeimmistä asioista on kohdella asiakasta aina niin hyvin, että voit kohdata hänet uudestaankin”, Jukka Hämäläinen sanoo.

Ennen HUSiin tuloaan Hämäläinen toimi vaimonsa kanssa Kotipizza-yrittäjänä kotiseudulla Ylivieskassa. Myös taksin ratin takana tuli viihdyttyä useamman vuoden ajan. Ajatus elämänmuutoksesta oli ollut Hämäläisten mielessä, ja Helsinki tuntui molemmista sopivalta paikalta irtiottoon.

Sairaalamaailmassa hänen uransa käynnistyi joulukuussa 2022. Hämäläinen pääsi heti valmistelemaan Siltasairaalan avaamista sekä perehtymään samalla uusiin työtehtäviin ja uuden rakennuksen toimintatapoihin.

Nykyisessä roolissaan palvelutyöntekijänä tehtävät vaihtelevat neuvontapisteen ja ilmoittautumisen asiakaspalvelusta lounasravintolan tehtäviin ja laitoshuoltoon.

”Erityisesti nautin infopisteessä ja ilmoittautumisessa työskentelystä, koska ihmisten kanssa olen parhaimmillani.”

Asiakkaan tunnetilalle on aina syy

Asiakaskohtaamiset ovat keskeinen osa työpäivää. Hämäläinen kuvailee työtään asiakaskohtaamisen ja ongelmanratkaisun yhdistelmäksi, jossa tarvitaan tunneälyä ja jopa salapoliisityötä.

Hän palvelee paitsi potilaita myös sairaalan henkilökuntaa, vierailijoita ja opiskelijoita. Yleisimmät asiakkaiden kysymykset liittyvät oikean paikan löytämiseen, kuten röntgenin sijaintiin tai läheisten etsimiseen sairaalasta.

Haastavissa asiakaskohtaamisissa Hämäläinen painottaa rauhallisuuden merkitystä. Asiakkaiden tunnetiloille on aina syynsä, ja hän pyrkii kohtaamaan ne empatialla ja rauhallisuudella.

"Hymyssä on voimaa", Hämäläinen sanoo.

Jokainen tilanne on ainutlaatuinen, ja niihin on mukauduttava aina asiakkaan näkökulmasta.

”Sairaalaan tullessa ihmisten olotila on erilainen kuin vaikkapa ostoksille mennessä. Tilanteeseen voi liittyä pelkoa ja epävarmuutta.”  

Hämäläinen on oppinut, että kaikkia ei voi aina miellyttää. Hän on kuitenkin ylpeä siitä, että pystyy usein voittamaan asiakkaan puolelleen, vaikka tämä olisi aiemmin kokenut huonoa palvelua. On palkitsevaa, kun onnistuu muuttamaan asiakkaan kokemuksen positiiviseksi.

”Asiakkaan lähtiessä eleet kuten hymy tai vilkutus kertovat, että asiakaskohtaaminen on ollut onnistunut.”

Anna aina vähän enemmän kuin odotetaan

Omaa onnistumistaan asiakaskohtaamisissa on tärkeää arvioida jatkuvasti. Jokainen hetki on mittari, ja Hämäläinen pyrkii oppimaan myös niistä tilanteista, joissa kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Hän uskoo, että erinomaisen asiakaspalvelun erottaa hyvästä se, että antaa aina hieman enemmän kuin mitä odotetaan.

Hämäläinen näkee tärkeänä roolinsa sairaalan asiakaskokemuksen ja positiivisen ensivaikutelman luomisessa. Tässä aiemmat kokemukset ja yrittäjyydestä saadut opit ovat olleet hyödyksi.

”Vuosi taksissa vastaa kuulemma kolmea vuotta yliopistossa.”

Hän toivoo, että asiakkaat muistavat hänet ihmisenä, joka nauttii työstään ja haluaa aidosti palvella – henkilönä, jonka luokse on hyvä palata uudelleen.

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 3/2024.

”Stimulaattorihoitajan ystävällisyys ja venyminen.”
”Ammatillinen osaaminen ja kannustavan empaattinen vuorovaikutus.”
”Lämmin vastaanotto!”

Siltasairaalan neurokirurgian poliklinikalla stimulaattorihoitajina työskentelevät sairaanhoitajat Taina Lahti ja Simo Seppälä saavat kuukaudesta toiseen kiittävää asiakaspalautetta. Mikä on onnistuneiden asiakaskohtaamisten taustalla?

”Olen onnekas ja unelmatyössäni. Tämä on yhteinen matka, jossa olen rinnalla lyhyen tai pitkän ajan”, jo 15 vuotta stimulaattorihoitajana työskennellyt Taina Lahti kuvaa.

”Meillä on aikaa kuunnella, sillä en voi tehdä työtäni ja esimerkiksi auttaa laitteen ohjelmoinnissa ilman potilaan kuuntelua ja hyvää kohtaamista. Moni ehkä myös kokee, ettei heitä ole aiemmin kuunneltu riittävästi”, kollega Simo Seppälä jatkaa.

Stimulaattorihoitoa harkitaan tilanteessa, jossa esimerkiksi pitkittynyttä kipua, lihasjäykkyyttä eli spastisuutta tai liikehäiriösairautta on jo koetettu hoitaa muilla keinoin.

Sähköimpulsseja aivoihin tai selkäytimeen

Stimulaattorihoidossa lievitetään keskushermosto-oireita kohdennetun sähköstimulaation tai lääkepumppujen avulla. Sähköinen ärsyke muuttaa hermoratojen toimintaa aivoissa tai selkäytimessä ja vaimentaa epämiellyttäviä tuntemuksia.

Stimulaattorit ovat pieniä laitteita, jotka asennetaan ihon alle potilaan rintaan tai vatsaan. Niistä lähtevät johdot viestivät kipua tai muita oireita aiheuttavien hermojen kanssa. Tehoa ja voimakkuutta voi säätää ohjaimella.

”Hoito on aina oireita lievittävää, ei koskaan parantavaa. Laitteesta on apua vasta silloin, kun potilas on hyväksynyt sen, ettei hän parannu kokonaan. Voimme tukea siinä, miten hän saa haltuun uuden tilanteen ja pääsee elämässä eteenpäin”, Lahti kertoo.

Hoito on yksilöllistä, ja vaatii huolellista suunnittelua, seurantaa ja yhteistyötä. Hoitaja tapaa potilaan ennen leikkausta, tukee laitteen käyttöönotossa ja jatkaa seurantaa. Esimerkiksi kipupotilaiden ja lääkepumpun saaneiden kanssa hoitosuhteet voivat olla pitkiä, vuosien mittaisia.

“Teemme säätöjä, jotta saisimme mahdollisimman hyvän ja toimivan hoidon. Tavoitteena on saada kivut hallintaan niin, että potilas pääsee elämässä eteenpäin”, he kuvaavat.

Yhteistyötä potilaiden kanssa

Aivostimulaattori voi ajatuksena kauhistuttaa, mutta potilaat ovat yleensä tyytyväisiä hoidon tuloksiin.

”Vierasesine aivoissa saattaa tuntua pelottavalta. Arkipäiväistämme ja kannattelemme potilaan kokemaa pelkoa ja varmistamme turvallisen olon laitteen kanssa”, Lahti kuvaa.

Stimulaattorihoito ei tuo erityisiä rajoituksia potilaan arkeen, ainoastaan voimakkaita magneettikenttiä tulee välttää. Ennen magneettikuvauksen suunnittelua potilaat ovatkin aina yhteydessä stimulaattorihoitajiin.

Hoitajat vastaavat myös mitä erilaisimpiin kysymyksiin uudenlaisessa arjessa. Käyttäjää voi mietityttää esimerkiksi akun kohdalle osuvan painollisen hulavanteen käyttö tai se, reagoiko laite huvipuistolaitteisiin.

“Tämä on yhteinen matka, jossa tuemme eteenpäin. Opimme samalla myös nöyryyttä ja uusia näkökulmia.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 3/2024.

”Mikäs sovitaan tämän päivän teemaksi?”, kysyy aikuisten osaston aamukokousta vetävä potilas. Yksi potilaista ehdottaa, että tänään tavoitteena voisi olla rauhallinen päivä. Ehdotusta kannattavat niin potilaat kuin henkilökuntakin. Samalla kokouksessa sovitaan myös päivän muut tapahtumat ja menot. Lisäksi jokainen kuvailee muutamalla sanalla omaa vireys- ja tunnetilaansa. 

Tavoite rauhallisesta päivästä ei ole meillä mitenkään itsestäänselvä asia, sillä potilaiden tunnetilat saattavat muuttua silmänräpäyksessä. Työvuoroni on alkanut seitsemältä aamulla ja kanssani aamuvuorossa on neljä muuta hoitajaa. 

Kahdeksalta käyn herättelemässä potilaat aamiaiselle. Sen jälkeen ohjaamme ja avustamme potilaita aamutoimissa. Potilaiden päivärytmi etenee yleensä aamukokouksessa sovitun ohjelman mukaan. Joillekin se voi tarkoittaa hoitajan kanssa ulkoilua tai kaupassa tai asioilla käyntiä. Suunnitelmat eivät välttämättä aina toteudu, jos potilaalle sattuu osumaan huono päivä. 

Monet ongelmatilanteet liittyvät yleensä kommunikaation puutteeseen. Jos asiat eivät suju kuten potilas ajatteli tai toivoi, hän voi reagoida siihen hyvinkin haastavasti. Moni potilas tarvitseekin kommunikoinnin tueksi tukiviittomia, kuvakommunikaatiota tai teknisiä apuvälineitä. 

Ylihoitaja Jutta Tuominen on tullut tiedustelemaan meiltä toiveita uusille kalusteille. Osastolla joudutaan jatkuvasti korjaamaan ja maalaamaan seinäpintoja sekä uusimaan rikkinaisia huonekaluja. Irrallisia esineitä ja huonekaluja ei voi sijoittaa kaikkien potilaiden huoneisiin. Ne voivat olla vaarallisia aseita, joilla potilas voi vahingoittaa muita tai itseään. Jotkut huonekalut onkin pultattu lattiaan. Kaikki sähkörasiat, valaisimet ja valokytkimet ovat suojattuja. Tällä tavoin varmistetaan kaikkien turvallisuus. 

Kodinomaisen ympäristön tarkoitus on luoda rauhallinen ja viihtyisä ympäristö hoidolle. Kerromme Jutalle, että toivoisimme päiväsaliin isoa värikästä mattoa. Keskustelu jatkuu maton väristä ja muista huonekalutoiveista.

Potilaat tulevat meille yleensä palveluasumisyksiköistä tai kotoaan, kun vointi on huonontunut tai käyttäytyminen muuttunut haastavaksi. Kehitysvammaiset, jotka tarvitsevat akuuttitilanteessa tällaista osastoa ja osaamista lääketieteellisin perustein, ovat marginaalinen ryhmä. Heidän haasteensa ja tarpeensa ovat erityisiä. Niihin vastaamme erityisosaamisella, jota olemme kerryttäneet useiden vuosien ajan. 

Pidämme jokaisen työvuoron aikana työvuoronarviointikokouksen. Vuorossa olevat työntekijät kertovat kuluneesta työvuorostaan ja tekemistään havainnoista. Tarkoituksena on oppia toisilta ja iloita onnistumisista sekä tuoda esille mahdollisia kehityskohteita. On tärkeää purkaa asiat ja keskustella niistä yhdessä heti, ettei jokin tapahtunut tai kollegan tekemä asia jää mietityttämään. Saa sanoa suoraankin ja niin me sanommekin. 

Tänään keskustelimme kokouksessa keittiöön esille unohtuneesta veitsestä. Kysymys on kaikkien osastolla olevien turvallisuudesta ja syystäkin aihe herätti kokouksessa melko railakasta keskustelua. Myös kaikki akuutit väkivaltatilanteet puretaan keskustellen heti. Osaston työntekijöillä on käytössään myös säännöllinen ryhmätyönohjaus. 

Osa hoitajista kokoontuu lounaalle yhdistettyyn päivä- ja ruokasaliin. Minulla on tänään pitkä työvuoro: se päättyy vasta iltakahdeksalta. Tämä on meille jokaiselle vapaaehtoista, eivätkä kaikki näitä pitkiä työvuoroja kaipaa. Itse tykkään näistä, koska tällä tavoin saan ylimääräiseen vapaapäivän.

Henkilökuntamme on työhönsä sitoutunutta ja osa on työskennellyt pitkään samalla osastolla. Uusiakin työntekijöitä tarvitaan, etenkin sairaanhoitajien toimiin tarvitsisimme hakijoita. Aina silloin tällöin pohdin lähteväni muualle töihin ja etsiväni helpomman työpaikan, mutta mihinkäs minä täältä lähtisin, sillä pidän työstäni ja tästä työyhteisöstä.

Maanantaisin pidettävään työryhmäkokoukseen osallistuvat muun muassa autismikuntoutusohjaaja, AAC- eli puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiomenetelmien ohjaaja, psykiatri, psykologi, puheterapeutti, seksuaalineuvoja, sosiaalityöntekijä ja toimintaterapeutti. Kokouksessa keskustelemme jokaisen osastolla olevan potilaan hoitoon liittyvistä asioista. Järjestelemme jatkohoitoa potilaalle, jonka hoito on lähiaikoina päättymässä. Se on tärkeää tuetun asumisen turvaamiseksi. Teemme myös epikriisit eli hoitokertomukset moniammatillisesti hoidon päättyessä.

Uusia potilaita meille riittää ja usein tulijat ovat saapuessaan erittäin huonokuntoisia. Lähes kaikilla potilailla on haastavaa käytöstä.

Usein potilaiden akuuttitilanne saadaan rauhoitettua muutamassa viikossa osastohoidon aikana. Hoito voi kuitenkin pitkittyä, jos sopivaa ja riittävän tuettua asumispalvelua ei ole. Moni potilas joutuu jäämään pitkäksi aikaa odottamaan asumispalvelupaikkaa tai tuettua asuntoa osastolle, vaikka hänen vointinsa mahdollistaisikin jo eteenpäin siirtymisen.

Keskimääräinen hoitoaika on noin kuusi viikkoa, mutta joidenkin potilaiden kohdalla se voi venähtää kuukausiksi, joskus jopa vuosiksi.

Tässä työssä saa ja pitää käyttää omaa persoonallisuuttaan. Tärkeää on pitää kaikki aistit valppaina koko ajan ja oppia tulkitsemaan niitä pieniäkin signaaleja, jotka saattavat nopeasti aiheuttaa levotonta ja jopa väkivaltaista käytöstä osastolla.

Olen käynyt dialektisen käyttäytymisterapian (DKT) koulutuksen ja hyödynnän työssäni sen oppeja. Hötkyillä ja käskyttää ei kannata, sillä silloin yleensä joutuu potilaan kanssa törmäyskurssille. Potilaan vahvuuksien tukeminen kommunikoimalla on tärkeää, mutta akuutissa tilanteessa työmme voi olla ihan perusasioiden toteuttamista turvallisuudesta, ravinnosta ja perushygieniasta lähtien. 

Yksin ei kenenkään hoitajan pidä mennä tilanteisiin silloin, kun jostain päin osastoa alkaa kuulua kovaa ääntä tai pauketta. Jatkuva väkivallan uhka pitää tiedostaa, ja se on osa tätä työtä. Potilaat voivat olla myös huomattavan itsetuhoisia. 

Ei tämä työpaikka varmasti ihan kaikille sovi, ja kyllä henkilökunnallekin on sattunut kaikenlaista. Potilaat oireilevat usein väkivaltaisesti ja hoitajia on purtu, revitty hiuksista ja raajojen luita on murtunut tai venähtänyt. Työkaveriin on pystyttävä eri tilanteissa luottamaan. Jos pelottaa, sekin täytyy sanoa ääneen, sillä se saattaa ennaltaehkäistä ongelmatilanteita.  

Jokainen työntekijämme on käynyt väkivallan ennaltaehkäisy ja hallinta -koulutuksen. Joskus kuitenkin joudumme kutsumaan vartijat paikalle rauhoittamaan tilannetta. Tätä varten osastolta löytyy turva- ja rauhoittumishuone, jossa ei ole muuta irtaimistoa kuin muovitettu patja lattialla. 

Itsemääräämisoikeuden rajoitteita voi joutua käyttämään myös siten, että potilas on omissa oloissaan omassa huoneessaan. Toiminta tapahtuu aina HUSin ohjeiden ja kehitysvammaisten erityishuoltolain mukaisesti. Rajoitustilanteissa tarkkailemme potilasta jatkuvasti. Häneen yritetään saada kontakti, jonka avulla selvitämme, mistä oireilussa on kyse, ja mikä siihen löytyisi ratkaisuksi. 

Tänään osaston päiväsalissa on musiikkihetki, jossa potilaat voivat halutessaan soittaa itselleen tärkeitä kappaleita muille. Ennen iltapalaa käymme vielä yhdessä läpi päivän tapahtumat ja jokaisen tunnelmat päivän kulusta. Iltakokouksen jälkeen jotkut potilaat hakeutuvat omiin oloihinsa, toiset taas jäävät päiväsaliin katsomaan televisiota tai keskustelemaan muiden seuraan. Iltauutisten aikaan onkin aika vähitellen ryhtyä iltapuuhiin ja rauhoittua nukkumaan. 

Artikkeli on julkaistu alun perin HUSin verkkosivuilla 14.3.2024.

Unettomat yöt ovat tuttuja sairaanhoitaja Tuula Tanskaselle jo melkein 30 vuoden takaa. Hän tuli tuolloin perushoitajaksi juuri perustettuun Meilahden sairaalan keuhkoklinikan unilaboratorioon. Siellä tehtiin ilta- ja yövuoroissa laajoja unitutkimuksia potilaille, joilla epäiltiin unen aikaisia hengityshäiriöitä, kuten uniapneaa.

Sittemmin Tanskanen on opiskellut sairaanhoitajaksi, hoitanut uniapneapotilaita Lohjan sairaalan keuhkopoliklinikalla ja viettänyt myös vapaa-aikaansa unen parissa Suomen Unihoitaja- ja Unitutkimusseurojen hallituksissa.

Nykyään hän työskentelee HUSin unihäiriöpoliklinikalla ja tekee samalla väitöskirjaa unen hoitamisesta vakavassa mielenterveyden häiriössä.

Uni on luonnostaan häiriöille herkkää

Unettomuuden voi laukaista esimerkiksi jokin iso elämänmuutos. Potilaalla on usein samaan aikaan unettomuuden kanssa erilaisia sairauksia ja oireita, jotka häiritsevät unta yöllä ja vireyttä päivällä.

”Uni on luonnostaan häiriöherkkää, joten on normaalia, että se häiriintyy esimerkiksi sairauden, kivun tai elämässä tapahtuvien muutosten vuoksi. Unettomuusoireet ovat ohimeneviä, mutta unettomuushäiriöstä puhutaan silloin, kun uniongelmat ovat kestäneet yli kolme kuukautta ja unettomuus itsessään on alkanut huolestuttaa ja heikentää toimintakykyä”, Tanskanen muistuttaa.

Ratkaisuna unettomuuden kognitiivinen käyttäytymisterapia

Unettomuushäiriön ensisijainen hoitomuoto on unettomuuden kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT-I). Sillä vaikutetaan unen säätelyyn ja unettomuutta ylläpitäviin mekanismeihin. Hoitotapaamisia on yleensä 4-7.

”Hoidon yhtenä tavoitteena on, että potilas ei olisi enää niin huolissaan unestaan. Hänellä saattaa olla haitallisia, huolta lisääviä uskomuksia unesta, esimerkiksi, että nukun aina huonosti tai en voi tehdä mitään parantaakseni untani. Näitä ajatuksia opetellaan tunnistamaan ja haastamaan. Lisäksi potilaat saattavat toimia unelle haitallisella tavalla, kuten varaavat huomattavan ison osan vuorokaudesta unelle. Tällöin nukkumiselle varattua aikaa rajataan”, Tanskanen kertoo.

”Hoito edellyttää potilaalta sitoutumista, sillä hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi vastaanotolla opittuja hoitomenetelmiä olisi tärkeää aktiivisesti käyttää arjessa tapaamisten välillä. Tärkein yksittäinen työkalu on unipäiväkirja.”

HUSissa kehitetty unettomuuden nettiterapia on parantanut hoidon saatavuutta ja se on tutkitusti tehokasta: lähes kaikilla oireet lievenevät ja noin kolmasosa paranee unettomuudesta.

Unihäiriöpoliklinikka tarjoaa apua vaikeimpiin unihäiriöihin

Potilas voi saada lähetteen unihäiriöpoliklinikalle esimerkiksi, jos hänen unettomuutensa ei ole lievittynyt riittävästi CBT-I-hoidolla.  

”Tyypillisellä potilaallani on useita unihäiriöitä yhtä aikaa; esimerkiksi unettomuus, uni-valverytmihäiriö ja uniapnea. Potilas on ehkä jo käynyt unettomuuden nettiterapian, uniapnean CPAP-hoitoon sitoutumisessa on haasteita ja uni-valverytmi on epäsäännöllinen tai viivästynyt. Lisäksi hänellä voi olla keskivaikea masennus. Näihin sitten kohdennetaan räätälöidysti hoitoa ja ohjausta”, Tanskanen kertoo.

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 1/2024.

Helsinkiläissyntyinen, Varsinais-Suomessa kasvanut ja pitkään Oulussa asunut Anna Levy on lääketieteen koulutuksen alalla jo konkari.

”Nuorena minua kiinnosti lasten sairaanhoito. Opiskelin sairaanhoitajaksi ja tein töitä lastenklinikalla Oulun yliopistollisessa sairaalassa syöpään sairastuneiden lasten ja vastasyntyneiden vauvojen teho-osastolla.”

Terveystieteitä Anna Levy päätyi opiskelemaan, koska hän on sisäisesti vahvasti kehittäjäluonne.

”Rakastin kliinistä työtä, ihmisten kohtaamista. Minua kuitenkin kiinnosti katsoa asioita myös yhteiskunnallisesti laajasta näkökulmasta. Tiedonjano oli valtava ja se sysäsi minua eteenpäin. Jo maisteriopintojeni aikana ryhdyinkin tekemään väitöskirjaa”.

Anna Levy väitteli Oulun yliopistosta vuonna 2011. Väitöksen aiheena oli Lääketieteen asiantuntijuus koulutuksen eri vaiheissa. Lääketieteen opiskelijoiden yleisorientaatiot, käsitykset hyvän lääkärin ominaisuuksista ja potilastyön hahmottumisesta.

”Tutkin ensimmäisen, kolmannen ja päättävän vuosikurssin hammaslääketieteen ja lääketieteen opiskelijoita. Kiinnostavin löydös oli se, mitä koulutus saa opiskelijassa aikaan, ja kuinka opiskelijaa voi opinpolulla ja sen jälkeen tukea. Kun koulutus- ja teoriatieto sekä kliininen osaaminen lisääntyvät, myös arvostuksen kohteet muuttuvat.”

Työ opetuksen kehittämiseksi jatkuu nyt HUSissa

HUSin tutkimus- ja opetustoiminnan johtoon kehittämispäälliköksi Anna Levy päätyi vuosi sitten työskenneltyään ensin muutamia vuosia MEDigi-hankkeen valtakunnallisena koordinaattorina. Hän oli mukana kehittämässä lääketieteen ja hammaslääketieteen opetuksen kansallista yhteistyötä yli yliopisto- ja tiedekuntarajojen.

”Työ on jatkunut. Pienessä maassa on tärkeää tehdä asioita valtakunnallisesti yhtenäisellä tavalla Nautin työstäni, koska siinä yhdistyvät koulutuksen kehittäminen, laatutyö ja tulevaisuusajattelu. On myös ollut kiinnostavaa nähdä palvelujärjestelmän puoli yliopistomaailman sisällä työskentelyn jälkeen.”

Tutkimus- ja opetusjohdossa mietitään, kuinka vahvistaa opetusta mahdollistavia rakenteita, ja kuinka voidaan paremmin kohdata tulevaisuuden valintojaan tekevä opiskelija tai erikoistuva lääkäri.

”Kuinka olemme parhaiten tukena esimerkiksi pedagogisen ja mentorointikoulutuksen kautta. Pohdimme, mitä välineitä voimme tarjota kouluttajille opiskelijan osaamisen kehittymiseksi. Miten tuemme oppijaa ja luomme psykologisesti turvallisen ympäristön”, Levy kuvailee.

Hän pitää tärkeänä, että opiskelija saa kysyä, sanoittaa epävarmuutta, joka liittyy potilaan hoitoon.

”Haluamme kuulla opiskelijoita. On tärkeää, että tämä viesti välittyy. Halu tehdä yhdessä on avainasemassa.”

Anna Levylle palkitsevaa työssä on se, että koulutus- ja opetusasioiden tärkeyteen on laajasti havahduttu.

”Koulutuksen ja opetuksen kautta voimme ennakoivasti auttaa tilanteessa, jossa resurssit niukkenevat ja hoitojonoja on. Ympärillä oleva yhteistyön ja asiantuntemuksen voima on vahva.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 4/2023.

Hammashuollon instrumentteihin kuuluvat kulmakappaleet on ensin pesty ja desinfektoitu, kun lähetti-vahtimestarina työskentelevä Iris Rasi nostelee vielä lämpimät kulmakappaleet kuivauskaapista, tarkistaa kunnon ja öljyää ne.

”Olen viihtynyt todella hyvin töissä, ja työporukassa on hyvä huumori. Joka päivä on mielekästä tulla töihin, vaikka itsellä olisi huono päivä”, hän kertoo.

”Kulmakappaleiden öljyäminen on suosikkitehtäväni. Teen myös muita tehtäviä, pesen esimerkiksi kuljetuslaatikoita.”

Öljyämisen jälkeen hän vie kulmakappaleet välinehuoltajalle pakattavaksi ja steriloitaviksi, jotta jokaiselle hammashoidon potilaalle on lopulta valmiina yksilölliset steriilit instrumentit.

Välinehuoltokeskuksessa huolletaan instrumentteja Hyvinkään sairaalan leikkausosaston, muiden yksiköiden sekä Keusoten ja Itä-Uudenmaan hyvinvointialueiden suun terveydenhuollon tarpeisiin.

Räätälöidylle työlle on tarvetta

Rasi on koulutukseltaan toimitilahuoltaja ja hänellä on aiempaa kokemusta esimerkiksi siivoustyöstä koulussa. Välinehuoltokeskukseen hän tuli aluksi työkokeiluun marraskuussa 2021.

”Työvalmentaja ehdotti tätä työtä ja tänne jäin”, hän hymyilee.

Rasi ja kaksi muuta osatyökykyistä toimivat erilaisissa avustavissa tehtävissä.

”Aika monessa työpaikassa olen aiemmin törmännyt ennakkoluuloihin, mutta täällä oli heti hyvä vastaanotto”, hän kertoo.

”Osatyökykyisille pitäisi olla enemmänkin tällaisia työmahdollisuuksia. Pystymme tekemään töitä siinä missä muutkin, kun työtä on räätälöity oman voinnin ja kykyjen mukaan.”

Monimuotoinen työyhteisö on kaikkien etu

Soveltuvien työtehtävien suunnittelussa oli mukana koko noin 40 välinehuoltajan työyksikkö, kertoo osastonhoitaja Johanna Laine.

”Olemme olleet kaikki äärettömän tyytyväisiä siitä, että olemme saaneet Iriksen, Sakun ja Juhan työyhteisöömme. Olemme mahdollistaneet työpaikan hankalasti työllistyville, mutta ajattelemme mieluummin, että olemme saaneet itse tästä paljon enemmän”, Laine sanoo.

Välinehuoltajat pystyvät keskittymään koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Avustavien työntekijöiden työ on myös parantanut potilasturvallisuutta. Yhden osatyökykyisen vastuulla on tarkistaa, että leikkausosastoille menevissä konteissa on jokaisessa suodattimet.

Iris Rasi työskentelee osa-aikaisesti kolmena päivänä viikossa. Vapaa-ajallekin riittää ohjelmaa, kuten suosikkijoukkueen kotipelit.

”Olen Jokerit-fani henkeen ja vereen. Kesällä käyn festareilla ja talvella keikoilla.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 4/2023.