Elinsiirrot

Teemme vuosittain keskimäärin 50–60 maksansiirtoa. Maksansiirron tulokset ovat meillä kansainvälistä kärkiluokkaa. Noin 95 % maksansiirron saaneista on elossa vuoden kuluttua siirrosta ja 80 % kymmenen vuoden kuluttua siirrosta.

Maksansiirron aiheena on krooninen, loppuvaiheen maksatauti tai äkillinen maksan vajaatoiminta. Maksansiirto voi tulla kyseeseen myös erittäin valikoiduissa alkuvaiheen maksasolusyövissä.

Kroonisten maksatautien syynä on lähes aina maksakirroosi. Alkoholikirrootikon maksansiirron edellytys on täydellinen ja pysyvä alkoholista pidättäytyminen heti diagnoosin tultua ilmi ja osoitus siitä, että ilman alkoholia pystyy olemaan.

Maksansiirron saaneista suurin osa viettää normaalia elämää. Osalle voi ensimmäisten viikkojen aikana kehittyä vaikeita komplikaatioita, jolloin toipuminen viivästyy ja hoidot pitkittyvät. Alkuvaiheessa reilu kolmannes käy läpi siirrännäisen hylkimisen, joka hoidetaan lisäämällä hyljinnänestolääkitystä.
 
Lue lisää maksakirurgiasta.

Teemme vuosittain noin 250 munuaissiirtoa. Munuaissiirrossa voimme käyttää joko elävältä tai aivokuolleelta luovuttajalta saatua munuaista.

Munuaissiirron tulokset ovat meillä maailman kärkeä. 2000-luvun siirroissa yli 95 % siirrännäisistä toimii vuoden kuluttua ja yli 70 % siirrännäisistä ennustetaan toimivan vielä kymmenen vuoden kuluttua. Nykyennusteiden mukaan yli puolet siirrännäisistä toimii 20 vuoden jälkeen siirrosta.

Tyypillisimmät munuaissiirron aiheet ovat munuaiskerästulehdukset, munuaisten rakkulatauti ja tyypin 1 diabetes. Noin 10 prosentilla vaivihkaa pitkälle kehittyneen munuaisvajaatoiminnan syy jää selvittämättä.

Tärkeimpiä munuaissiirron esteitä ovat huono sydämen, verenkierron tai neurologinen tila. Muita munuaissiirron esteitä ovat krooniset infektiotaudit ja pahanlaatuiset kasvaimet.

Onnistuneen munuaissiirron jälkeen keinomunuaishoito (dialyysi) voidaan lopettaa. Siirron saanut voi elää melko normaalia elämää, tehdä ruumiillistakin työtä ja harrastaa liikuntaa. Hyljinnän estolääkitys on välttämätön loppuelämän, mutta lääkitystä voidaan yleensä keventää vuosien kuluessa.
 

Ensimmäisen yhdistetyn samanaikaisen haiman- ja munuaissiirron teimme HUSissa vuonna 2010. Sittemmin toiminta on vakiintunut. Tekemistämme yhdistetyistä haiman- ja munuaissiirroista on saatu hyviä tuloksia. Vuoden kuluttua siirron saaneesta on elossa 97 % ja 94 % siirteistä toiminnassa. 

Tällä hetkellä voimme tehdä haimansiirron samanaikaisesti munuaissiirron yhteydessä sellaisille tyypin 1 diabeetikoille, joilla on munuaisten vajaatoiminta ja joiden katsotaan kestävän raskas ja riskialtis siirtoleikkaus.

Tyypin 1 diabetes johtuu siitä, että haiman insuliinia tuottavat solut ovat lakanneet toimimasta. Koska insuliini erittyy haimasta, voidaan haimansiirrolla palauttaa potilaan normaali insuliinintuotanto. Haimansiirrossa ensisijaisena tavoitteena on normalisoida glukoosiaineenvaihdunta ja hidastaa myöhempien diabeteskomplikaatioiden kehittymistä.

Haiman ja munuaisen yhdistelmäsiirto soveltuu vain pienelle osalle munuaisten vajaatoiminnasta kärsivistä tyypin 1 diabeetikoista. Iältään heidän tulisi olla mielellään alle 60-vuotiaita, painoindeksi ei saa olla yli 30 kg/m2. Varsinaisten munuaissiirtoselvitysten lisäksi perusteelliset sydäntutkimukset ennen leikkauspäätöstä ovat ensisijaisen tärkeitä.

Haimansiirto on ainoa menetelmä, jolla voidaan päästä insuliinista eroon moneksi vuodeksi.

Suolensiirtoja on tehty maailmassa yli 2500, näistä valtaosa lapsille. HUSissa aloitimme toiminnan vuonna 2009. Teemme HUSissa keskitetysti kaikki Suomen suolensiirrot. Suolensiirtojen ennusteet ovat viime vuosina parantuneet merkittävästi: yli 60 % siirteistä toimii viiden vuoden kuluttua.

Tavallisimmat suolensiirtoa vaativat sairaudet ovat lyhytsuolioireyhtymä, suolen mobiliteettihäiriöt sekä harvinaiset suolen limakalvosairaudet ja kasvaimet.

Suolensiirtoa harkitsemme, kun suolen toiminnan pettämisen lisäksi suonensisäiseen ravitsemukseen liittyy vakavia komplikaatioita. Suolensiirtoon päätyy kuitenkin vain pieni osa kaikista lyhytsuolipotilaista. Lyhytsuolioireyhtymää sairastavia voimme auttaa myös suolenpidennysleikkauksilla.

Koska sopiva luovuttaja on painoltaan vähintään 20 % vastaanottajaa kevyempi, siirteiden odotusajat lapsille ovat pitkiä.

Teimme HUSissa Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäisen kasvon kudosten siirron Töölön sairaalassa vuonna 2016. Siirto oli järjestyksessään 35. koko maailmassa.

Kasvon kudosten siirto on erittäin laaja ja vaativa kirurginen toimenpide, johon päädytään viimeisenä keinoja, jos potilaan kasvot ovat niin pahoin tuhoutuneet, ettei käytettävissä ole mitään muita menetelmiä. Leikkauksessa siirretään aivokuolleen luovuttajan kasvojen kudoksia korvaamaan hoitoa odottavan potilaan kasvoja.

HUSin kasvon kudosten siirtoryhmämme aloitti toimintansa 2011. Hankkeen kehittämiseen osallistui yli 30 lääkäriä usealta eri erikoisalalta (plastiikkakirurgit, leukakirurgit, korvalääkärit, elinsiirtokirurgit, sydän- ja thorax-kirurgit, anestesiologit, infektiolääkärit, immunologit, radiologit, psykiatrit, hyljintä- ja ihopatologit) sekä yli 20 muuta asiantuntijaa. Kasvon kudosten siirtoryhmän jäseniämme on käynyt ulkomailla kouluttautumassa siirtotoimintaan.

Linkki Plastiikkakirurgia

Sydänsiirto on vaikean, henkeä uhkaavan sydämen vajaatoiminnan viimeinen hoitovaihtoehto muiden hoitomuotojen käydessä riittämättömiksi. Useimmiten sydänsiirto tehdään sydänlihasta ohentavan sairauden tai sepelvaltimotaudin aiheuttaman peruuttamattoman sydänlihasvaurion vuoksi.

Valtakunnallisesti sydänsiirrot on keskitetty meille HUSiin. Aloitimme sydänsiirtotoiminnan vuonna 1985. Teemme keskimäärin 16–20 sydänsiirtoa vuosittain. Lasten sydänsiirrot teemme Uudessa lastensairaalassa.

Sydänsairauksien parempi ennaltaehkäisy, kehittyneet lääke- ja laitehoidot sekä sydänkirurgia ovat siirtäneet vaikean vajaatoiminnan ilmenemistä entistä vanhempiin ikäluokkiin. Sepelvaltimotaudin osuus vaikean sydämen vajaatoiminnan syynä onkin vähentynyt, ja nykyään yleisimpiä sydänsiirtojen aiheita Euroopassa ovat sydänlihassairaudet.
 

Teemme HUSissa kaikki Suomen keuhkonsiirrot sekä yhdistetyt sydänkeuhkosiirrot (”blokkisiirrot”). Ensimmäsen sydänkeuhkosiirron teimme vuonna 1988 ja ensimmäisen keuhkonsiirron vuonna 1990. Teemme vuosittain 20–30 keuhkonsiirtoa. Määrät ovat lisääntyneet viime vuosina.

Voimme hoitaa keuhkonsiirrolla lähes mitä tahansa henkeä uhkaavaa loppuvaiheen keuhkosairautta, lukuun ottamatta syöpää.  Yhdistettynä samanaikaiseen sydänvian korjaukseen keuhkonsiirrot ovat pääosin korvanneet sydänkeuhkosiirrot.

Tavanomaisimpia keuhkonsiirron syitä ovat keuhkojen sidekudoistuminen eli keuhkofibroosi, keuhkoahtaumatauti, keuhkoverisuonisairaudet ja vaikeat märkäiset keuhkoinfektiot (esim. kystinen fibroosi).

Keuhkonsiirron edellytyksenä on hyvä yhteistyökyky sekä sitoutuminen pysyviin lääkityksiin ja kontrolleihin. Tarkemmat elinsiirtoselvitykset on syytä tehdä kansainvälisen aikataulutuksen mukaan jo sairauden vakaassa vaiheessa, jotta sopiva siirre ehdittäisiin löytää.