Nettiterapia on tehokasta matalan kynnyksen hoitoa. Terapia kohdentuu johonkin tiettyyn vaikeuteen, esimerkiksi masennukseen, unettomuuteen tai johonkin ahdistuneisuushäiriöön. Nettiterapiaa on tarjolla myös ruotsin kielellä.  

”Nettiterapian otetaan täysi-ikäisten lisäksi 16 vuotta täyttäneitä, kun lääkäri on arvioinut, että potilas hyötyy siitä”, kertoo psykologi ja nettiterapeutti Eero-Matti Gummerus HUSista. 

Hoito alkaa noin viikon kuluttua lähetteen saapumisesta. Terapia kestää 2–4 kuukautta.  

Nettiterapiat ovat HUSin tuottamia ja potilaalle ilmaisia. Terapiaan voi hakeutua mistä päin Suomea tahansa.

Nettiterapia etenee oman aikataulun mukaisesti 

Gummeruksen mukaan nettiterapia perustuu itsenäiseen työskentelyyn, jota voi tehdä itselleen sopivaan aikaan missä vain. Omalla aikataululla etenevä työskentely lisää yleensä potilaan aktiivisuutta ja hallinnan tunnetta elämässä. Nettiterapiaa HUSissa toteuttavat erilaisiin psyykkisiin häiriöihin erikoistuneet psykologit tai sairaanhoitajat. 

”Nettiterapiassa edetään osio kerrallaan oppien uusia toimintamalleja tietosisältöjen, videoiden ja harjoitteiden avulla”, sanoo Gummerus. 

Jokaiselle viikolle on rakennettu noin tunnin kestävä itsenäisesti tehtävä istunto. Niiden aikana hoidossa oleva potilas pääsee pohtimaan tarkemmin tilannettaan ja hankaluuksia sekä niiden suhdetta omiin ajatuksiin, tunteisiin ja toimintaan. Näiden istuntojen välissä tehdään myös arjen harjoitteita, esimerkiksi päiväkirjaa hyödyntäen. Nettiterapeutti antaa palautetta harjoituksista ja vastaa kysymyksiin istuntojen välissä.  

Gummeruksen mukaan onnistunut nettiterapia edellyttää potilaalta rohkeutta kokeilla uusia toimintatapoja ja sitoutumista itsenäiseen työskentelyyn.  

Nettiterapia on näyttöön perustuvaa hoitoa 

Helppokäyttöiset nettiterapiat pohjautuvat kognitiivisiin ja käyttäytymisterapeuttisiin menetelmiin. Ne täydentävät tarjolla olevia julkisia terapiapalveluita eivätkä sellaisenaan korvaa muita hoitomuotoja. 

”Nettiterapiat ovat laajan tutkimusnäytön perusteella tehokkaita ja käytännössä hyvin toimivia hoitoja”, kertoo Gummerus. 

Jo kaksikymmentätuhatta ihmistä vuodessa käy nettiterapiaa ja palaute niistä on positiivista. 

Artikkeli on julkaistu alun perin HUSin verkkosivuilla 5.11.2024.

“Täysin eri maailma. Palliatiivinen hoito oli tuntematon käsite”, sanoo ylilääkäri, professori Tiina Saarto kuvaillessaan palliatiivista hoitoa 25 vuotta sitten.

Saarto on ollut aikanaan perustamassa HUSin Palliatiivista keskusta, joka sai alkunsa Kipuklinikan toiminnasta. Syöpäpotilaiden kipuvastaanoton siirtyessä Syöpäkeskukseen Saarto otti toiminnasta vetovastuun.

“Nopeasti totesin, että potilaat tarvitsevat myös muiden oireiden hoitoa. Siirtymä kipusateenvarjon alta kokonaisvaltaiseksi palliatiiviseksi hoidoksi on ollut pitkä tie. Palliatiivinen hoito mielletään nykyään kiinteäksi osaksi syövän hoitoa, joka voi alkaa jo varhaisessa vaiheessa. Vastaavaa kehitystä on tapahtumassa myös muissa potilasryhmissä. Kehityksen taustalla on ennen kaikkea asenteiden muutos”, Saarto toteaa.

Kohti yhdenvertaisempaa hoitoa

Valtavia edistysaskelia on otettu vuosien aikana niin HUSissa kuin valtakunnallisesti. Merkittäviä harppauksia ovat Uudellemaalle rakennetut yhtenäiset palveluketjut ja sairaaloiden konsultaatiotoiminta sekä valtakunnallisesti palliatiivisten hoitosuositusten integrointi terveydenhuoltojärjestelmään. STM myönsi HUSille 1,6 miljoonan euron valtionavustuksen Etelä-Suomen yhteistyöalueen palvelujen kehittämiseksi.

“Nyt kaikilla Etelä-Suomen hyvinvointialueilla ja Helsingissä on palliatiiviset keskukset ja kattava kotisairaalaverkosto. Palvelujen ydin on tuoda ne lähelle potilaan kotia riippumatta siitä, missä hän asuu”, Saarto sanoo.

Psykososiaalinen tuki korvaamatonta

Sairaanhoitaja Riikka Rajala on nähnyt pitkän uransa aikana palliatiivisen hoidon kehittymisen. Fyysisten oireiden hoidon lisäksi ymmärretään psyykkinen, hengellinen ja sosiaalinen ulottuvuus.

Palliatiivisessa hoidossa psykososiaalisen tuen merkitys korostuu. Kuoleman lähestyessä ihminen voi kokea eksistentiaalista kärsimystä eli olemassaoloon liittyvää tuskaa.

“Potilaat saavat entistä paremmin psykososiaalista tukea, opastusta ja keskusteluapua henkiseen jaksamiseen sairauden eri vaiheissa. Lisäksi Palliatiivisessa keskuksessa kehitetään tukijärjestelmää pienten lasten perheille tilanteisiin, joissa toinen vanhempi sairastuu vakavasti”, Rajala kertoo.

Vielä on paljon tehtävää

Palliatiivisen hoidon kehittäminen vaatii Saarron mukaan tulevaisuudessa sen nostamista akateemiselle tasolle niin lääketieteen kuin hoitotyön saralla.

“Yliopistosairaalan tehtävänä on kehittää, tutkia ja kouluttaa. Puitteet tähän on oltava kunnossa, jotta palliatiivinen hoito voi edelleen kehittyä”, Saarto painottaa.

Artikkeli on julkaistun alun perin Husarissa 3/2024.

Hoitotapaamisessa hoitaja käy kokonaisvaltaisesti läpi perheen tilannetta useiden erillisten piipahdusten sijaan. Hyväksi havaittu toimintamalli on ollut käytössä alusta lähtien Perhepesähotellissa.

”Hoitotapaamisissa seurataan synnyttäjän palautumista ja vauvan vointia, mitataan arvoja ja lääkitään tarvittaessa. Synnyttäjän kanssa käydään synnytyskeskustelu. Isona teemana on imetys – perheen kanssa käydään läpi hyvä imetysasento ja imuote”, osaston 61 apulaisosastonhoitaja Mari Nygren luettelee.

Tapaamiset pyritään järjestämään kullekin perheelle kerran kunkin vuoron aikana: yksi päivällä, yksi illalla ja yksi yövuoron aikana. Ajankohta ja sisältö sovitaan yhdessä perheen kanssa ennakkoon. Hoito räätälöidään aina synnyttäjän voinnin ja perheen tarpeiden mukaan.

”Ensisynnyttäjä tarvitsee yleensä paljon enemmän ohjausta kuin neljännen lapsensa saanut perhe. Sektion jälkeen synnyttäjän vointia tarkkaillaan myös hoitotapaamisten välillä”, Nygren kertoo.

Ennakointi rauhoittaa

Hoitotapaamisten käyttöönotto on vaatinut uusien rutiinien omaksumista. Nygrenin mukaan suurin muutos liittyy oman työn organisointiin.

”Hoitotapaamisiin on valmistauduttava ennakkoon – mitä aion käsitellä perheen kanssa ja mitä tarvitsen mukaan. Suunnittelemme alusta lähtien perheen kotiutumista, jotta ehdimme käymään tapaamisissa läpi kaiken tarvittavan ennen sitä.”

Saatu palaute on vauhdittanut muutosta. Yli 90 prosenttia palautekyselyyn vastanneista asiakkaista on kokenut hoitotapaamiset hyvänä käytäntönä. Nygren on huomannut, että tieto tulevista tapaamisista helpottaa sekä ammattilaisia että perheitä.

”Keskitetyt hoitotapaamiset rauhoittavat osaston arkea merkittävästi. Perheet pystyvät orientoitumaan tapaamiseen ja voivat miettiä kysymyksiä etukäteen. Tapaamisten välissä he saavat tutustua kaikessa rauhassa uuteen perheenjäseneen.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 3/2024.

Kyse on myötätunnosta ja potilaan huomioimisesta, potilaan laittamisesta pääosaan.

”Muistan, kun olin ensimmäistä kertaa paksusuolen tähystyksessä. Tilanne oli hyvin jännittävä ja toimenpide kivulias. Siinä hetkessä kohtasin sairaanhoitajan rauhallisen, läsnä olevan ja lämpimän katseen.  Koin olevani turvallisissa käsissä.  Kun hän huomasi, että minulla oli vaikeaa, hän laittoi kätensä olkapäälleni. Vielä vuosienkin kuluttua pystyn palaamaan tuohon hetkeen ja voin tuntea hänen kosketuksensa”, Päivi Seppänen kertoo.

Päivi sairasti vuosia levinnyttä suolistosyöpää ja kokee saaneensa aina erinomaista hoitoa ja kohtelua HUSin sairaaloissa. Tästä kiitollisena hän on halunnut parannuttuaan auttaa muita potilaita. Syöpäkeskuksen vapaaehtoisena vertaistukijana Päivi on toiminut vuodesta 2015 lähtien niin OLKA-pisteellä kuin vuodeosastoillakin.

Useimmat hyötyvät vertaistuesta

Vertaistuen perusajatus on, että potilas valitsee, mistä hän haluaa puhua ja milloin. Koska useimmat potilaat hyötyvät vertaistuesta, hoitohenkilöstön kannattaa rohkaista potilaita siihen.

Päivi muistuttaa, että kaikki potilaat eivät halua puhua sairaudestaan. Joillekin tärkeintä on vain tulla kuulluksi. Potilaalle vertaistukijan kanssa juttelu voi olla hengähdystauko kaikesta sairauteen liittyvästä.

”Pystyn antamaan aikaa ja kuuntelemaan. Useimmat potilaat haluavat jutella vertaistukihenkilön kanssa. Monelle on tärkeää kohdata joku saman kokenut.”

Vertaistuen lisäksi Päivi on ollut kokemusasiantuntijana mukana suunnittelemassa esimerkiksi Siltasairaalan uusia potilastiloja ja käynyt puhumassa lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijoille potilaan kohtaamisesta. Hän kertoo esimerkin hyvästä kohtaamisesta oman sairautensa alkuajoilta:

”Kun menin syöpätautien poliklinikalle ensimmäistä kertaa, vastassa oli lääkäri, joka otti molemmat käteni omiensa väliin, katsoi silmiin ja toivotti tervetulleeksi. Hänen olemuksensa viesti, että olin tärkeä siinä hetkessä. Siitä alkoi pitkä ja hyvä hoitosuhde.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 3/2024.

Naistentautien ja synnytysten simulaatiokouluttaja, kätilö Johanna Tölli jäljittelee työkseen todellisuutta. Lavastetuissa, mutta aidolta tuntuvissa tilanteissa lääkärit ja hoitohenkilöstö harjoittelevat hätätilanteiden varalle.

”Hätätilanteet ovat harvinaisia. Synnytyksen aikana niitä voivat olla esimerkiksi suuret verenvuodot, synnyttäjän kouristaminen, elottomuus tai sikiön ahdinkotilanteet. Simulaation avulla on mahdollista harjoitella niiden hoitoa”, Tölli kertoo.

Töllin työajasta kolmasosa kuluu simulaatiokouluttajan tehtävissä. Jotta kosketus kliiniseen työhön ei pääse katoamaan, viettää hän loput ajasta kätilönä Espoon sairaalan synnytysosastolla. Siellä Tölli aloitti kätilön uransa 24 vuotta sitten.

”Kätilön ja simulaatiokouluttajan työ kulkevat käsi kädessä. Olen etuoikeutettu, kun saan edelleen olla läsnä maailman ihmeellisimmän asian äärellä. Potilasturvallisuus on osa syntymän ihmeen kunnioittamista. Simulaatiokouluttajana voin vaikuttaa syntymän turvallisuuteen.”

Nukkeja, näyttelijöitä ja nopeita tilanteita

Simulaatiokoulutuksessa harjoitellaan aina jotakin tiettyä tapausta varten. Osallistuva ryhmä koostuu niistä ammattilaisista, jotka olisivat paikalla myös tositilanteessa.

Simulaatio voidaan järjestää erityisessä simulaatioluokassa tai siellä, missä tilanne tulisi oikeasti vastaan – esimerkiksi synnytyssalissa. Potilasta esittää usein näyttelijä, mutta käytössä on myös aidon kokoisia nukkeja. Tietokoneella ohjattavalle Victoria-nukelle voidaan tehdä esimerkiksi hätäsektio. Kun harjoiteltu tilanne on ohi, käy ryhmä oppimiskeskustelussa läpi onnistumiset ja kehityskohteet.

”Turvallinen ilmapiiri on kaiken lähtökohta. On jopa hyvä, että simulaatiossa tapahtuu virheitä. Niistä oppii”, Tölli muistuttaa.

Hätätilanteet eivät ole yksilösuorituksia. Simulaatiossa harjoitellaan aina hoidon lisäksi kommunikaatio- ja ryhmätyötaitoja sekä hätätilanteiden johtamista. Tölli on vahvistanut ammattitaitoaan kriisi- ja erityistilanteiden johtamisen YAMK-tutkinnolla.

”Huono kommunikaatio altistaa virheille. Simulaatiossa harjoitellaan nimien käyttöä sekä suljetun ympyrän kommunikaatiota, jossa viestiketju ei pääse katkeamaan. Näistä taidoista on hyötyä sairaalan arjessa joka päivä.”

Simulointi lisää turvallisuutta

Säännöllisen simulaatiotoiminnan avulla voidaan tutkitusti vähentää hätätilanteista aiheutuvia haittoja.

”Aloitimme vuonna 2016 säännölliset simulaatiot hartiadystokiasta eli tilanteesta, jossa syntyvä vauva jää hartioistaan kiinni. Harjoittelun ansiosta vauvojen olkahermopunosvauriot ovat vähentyneet, vaikka samaan aikaan hartiadystokialle altistavat riskitekijät ovat kasvaneet.”

Tutkimusnäytön lisäksi Tölliä motivoi kollegoilta saatu palaute.

”Oikeat tapaukset jäävät aina mieleen. On palkitsevaa, kun työkaveri tulee käytävällä sanomaan, että hätätilanteessa oli turvallista toimia, kun oli juuri käynyt simulaatiossa.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 2/2024.

Jossain tarvitaan nyt apua.

Lentäjä, HEMS-pelastaja tai -ensihoitaja sekä lääkäri tarvikelaukkuineen nousevat lavetilla odottavaan kopteriin ripeästi, mutta rauhallisesti. Tavoite on olla ilmassa noin kuuden minuutin kuluessa hälytyksestä.

”Lähdemme nopeasti, mutta emme koskaan kiireellä. Terveydenhuolto ja ilmailu ovat turvallisuuskriittisiä, ja kaikki toimintamme perustuu harjoiteltuihin rutiineihin”, ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä kertoo FinnHEMSin tukikohdassa Helsinki–Vantaan lentokentän laidalla.

Lääkärihelikopterit palvelevat koko Suomea. Vantaan tukikohdan tehtävistä suurin osa suuntautuu Etelä-Suomen yhteistyöalueelle.

Potilaaksi voi päätyä kuka vain, kun elämä yllättää: Potilaalla on hengenvaara tai hän tarvitsee hoitoa tietyssä ajassa esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön takia.

”Yleisimpiä tehtäviä ovat vakavat vammat, sydänpysähdykset ja neurologiset hätätilanteet. Päivässä on keskimäärin kuusi tehtävää.”

Yhteistyö palkitsee

Erikoistunut lääkäriyksikkö pystyy antamaan erikoistunutta ensihoitoa, kuten aloittamaan neuroanestesian aivovammapotilaalle, elvyttämään huonokuntoista vastasyntynyttä tai antamaan hätäverta vammautuneelle. Tämä kaikki voi parantaa potilaan ennustetta.

“Työssä pääsee myös lähelle yhteiskunnan syviä ongelmia, kuten päihteidenkäyttöä, mielenterveysongelmia ja pahoinvointia. Voimme hoitaa akuutin tilanteen, mutta emme voi ratkoa ydinongelmaa.”

“Teemme aina sen, minkä pystymme, usein haastavissa oloissa. Olosuhteet vaikkapa talvisella onnettomuuspaikalla taskulampun valossa kanyloidessa ovat erilaiset kuin leikkaussalissa”, Harve-Rytsälä kuvaa.

Hän painottaa, että kaikki toiminta perustuu yhteistyöhön muiden ensihoitoyksiköiden kanssa. Iso osa työtä on toimia konsulttina.

”Helikopterilääkärin työssä olen osa isompaa kokonaisuutta – potilaan hoitoketjua – alkaen hätäkeskuspäivystäjästä ja päätyen sairaalaan. Olemme kaikki yhdessä enemmän. Se on tässä työssä palkitsevinta.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 1/2024.

Suurin potilasryhmä perhetyössä on laihuushäiriötä eli anoreksiaa sairastavat potilaat. Heidän lisäkseen on jonkin verran bulimiapotilaita. Suurimmaksi osaksi perhetyötä tehdään alaikäisten potilaiden ja heidän perheidensä kanssa.

”Perhetyö tarkoittaa käytännössä sitä, että otamme lapsen tai nuoren vanhemmat mukaan hoitoon. Laihuushäiriö on haastava sairaus. Jos työskentelemme vain nuoren kanssa, emme saavuta välttämättä toivottuja tuloksia”, perheterapeutti, sairaanhoitaja Mira Ilomäki sanoo.

Kun perhe osallistuu hoitoon, lapsi saa apua kotona ja voi asua siellä. Samalla vanhemmat saavat tietoa sairaudesta ja siitä, kuinka tukea lasta toipumisessa.

Ravitsemuksen korjaaminen ensimmäinen askel

HUSin syömishäiriöyksikössä käytetään perhepohjaista hoitomallia (family based treatment FBT), joka alkaa ensikäynnillä lääkärin luona. Tällöin arvioidaan, kuinka vaikeasta syömishäiriöstä on kyse, ja mikä potilaan fyysinen ja psyykkinen vointi on. Jos vointi on heikko, lapsi otetaan osastolle, mutta useimmiten varataan aika perheterapeutille.

”Ensimmäisellä perheterapiakäynnillä käydään läpi tilannetta kotona ja selvitetään, voidaanko hoitoa jatkaa avohoitona. Samalla annan tietoa hoitomallista, sairauden vaiheista ja oireista sekä korostan ravitsemuskuntoutuksen merkitystä”, Ilomäki kertoo.

Ruokamäärien kasvattaminen lisää yleensä nuoren ahdistusta, mikä saattaa pelästyttää vanhemmat. Ilomäki muistuttaa, että ahdistus on normaalia ja kuuluu asiaan. Siksi on tärkeää kertoa perheelle erilaisista keinoista hallita ahdistusta.

”Usein ajatellaan, että nuori tarvitsee terapiaa, mutta ravitsemuksella on suuri merkitys aivoille. Niiden pitää saada ravintoa ennen kuin ihminen pystyy terapeuttiseen työskentelyyn. Siksi ravitsemus on saatava ensin kuntoon.”

Perheruokailu kertoo, onnistuuko syöminen

Yksi tärkeä perhetyöhön useimmiten kuuluva elementti on perheruokailu, joka toteutetaan syömishäiriöyksikössä. Perhe tulee paikalle ruuat mukanaan ja syö yhteisen pöydän ääressä kuin kotonaan. Perheterapeutit havainnoivat ruokailutilannetta, auttavat hahmottamaan annoskokoja ja tukevat ja kannustavat vanhempia. Samalla he saavat tietoa nuoren oireilusta ja ahdistuksen tasosta.

”Perheruokailu antaa paljon sellaista tietoa, joka ei tule muissa tapaamisissa esiin. Vanhemmat saavat kokemuksen, että syöminen on mahdollista. Jos syöminen taas ei onnistu, se kertoo, että osastohoito voi olla tarpeen.”

Perhepohjaisessa hoitomallissa vastuu ruokailuista on vanhemmilla eli he päättävät, mitä syödään ja kuinka paljon. Nuori tulee vain pöytään ja syö. Vähitellen vastuuta syömisestä siirretään yhä enemmän nuorelle itselleen.

”Etenemme askel kerrallaan nuorta ja vanhempia kuunnellen. Pyrimme välttämään liian isoja hyppyjä, ettei tulisi takapakkia”, Ilomäki sanoo.

Viikoittaisissa tapaamisissa perheterapeutin kanssa arvioidaan, miten toipuminen edistyy. Noin kuukauden kuluttua hoidon alkamisesta nuori tapaa lääkärin uudelleen, jolloin katsotaan, tarvitaanko hoidon tehostamista.

Perhetyö on nuorten kohdalla vaikuttavinta hoitoa

Perhepohjainen hoitomalli sopii ainoaksi hoitomuodoksi potilaille, jotka ovat sairastaneet vain vähän aikaa, syömishäiriö ei ole vakava eikä heillä ole muita diagnooseja. Perhetyöstä on kuitenkin hyötyä kaikille, sillä jossain vaiheessa osastohoidossakin ollut nuori palaa kotiin.

”Nuorten kohdalla perhepohjainen hoitomalli on ensisijainen ja tutkimusten mukaan tehokkain hoitomalli. Perhetyön tehokkuus perustuu siihen, että kun vanhemmat ottavat vastuuta syömisestä, ravitsemustila korjaantuu. Mitä nopeammin paino korjaantuu, sitä parempi ennuste toipumiselle on”, Ilomäki toteaa.

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 1/2024.

Glaukooma on salakavala tauti, joka voi olla pitkään oireeton. Vanhemmissa ikäluokissa glaukooma on toiseksi yleisin näkövammaisuuden syy. Hoitamattomana se voi johtaa jopa sokeuteen. 45 ikävuoden jälkeen tulisikin käydä säännöllisesti silmälääkärin rutiinitarkastuksissa, varsinkin jos suvussa esiintyy glaukoomaa.

Pelkkä silmänpaine ei kerro glaukoomasta

Glaukooman riskitekijöitä ovat ikä ja silmänpaine. Glaukoomaa voidaan kutsua harhaanjohtavasti silmänpainetaudiksi. Taudissa ei kuitenkaan ole olemassa tiettyä silmänpainerajaa.

“Joillakin silmänpaine voi olla normaali glaukoomavauriosta riippumatta. Toisaalta paineet voivat olla koholla, vaikka glaukoomaa ei olisi. Glaukoomalle altistavat myös silmän rakenteelliset ja verenkierrolliset tekijät", kertoo silmätautien erikoislääkäri Eeva Ojanen.

Glaukooma todetaan erilaisten silmätutkimusten avulla, kuten silmän rakenteiden mikroskooppitutkimuksessa, näkökenttätutkimuksessa tai hermosäiekerroksen kuvauksessa.

Glaukooman hoito tähtää riittävän näkökyvyn säilyttämiseen

Glaukooman hoidon tavoitteena on säilyttää riittävä näkökyky läpi elämän. Ainoa tapa hoitaa glaukoomaa on laskea silmänpainetta. Hoito aloitetaan silmänpaineen alentamiseen tarkoitetuilla silmätipoilla tai silmän kammiokulman SLT-laserhoidolla.

Jos hoidosta huolimatta tauti etenee ja silmänpainetaso on liian korkea, saattaa leikkaushoito olla vaihtoehto. Paikallispuudutuksessa tehtävä leikkaus on kaihileikkausta monimutkaisempi, ja se vaatii tiivistä jälkiseurantaa.

Glaukooman kanssa voi elää normaalia elämää

Glaukoomadiagnoosi saattaa säikäyttää ja herättää pelon sokeutumisesta. Taudin kanssa voi kuitenkin elää normaalia elämää.

“Glaukooman kanssa pärjää eikä diagnoosia tarvitse pelästyä, kunhan sairautta sitoutuu hoitamaan ohjeiden mukaan ja käy säännöllisesti kontrollitarkastuksissa”, Ojanen muistuttaa.

Artikkeli on julkaistu alun perin HUSin verkkosivuilla 20.8.2024

Kivenheiton päässä Meilahden sairaala-alueelta löytyy hotelli, jossa ei kuitenkaan majoitu aivan tavanomaisia seurueita, vaan tuoreita perheitä. Kyseessä on HUSin Perhepesähotelli, jossa terveet synnyttäneet viettävät ensihetket vauvansa ja mahdollisen muun perheen kanssa.

Puoli kahdeksalta kansliassa käy kuhina. Aamupalaverissa käydään läpi päivän kulkua: millaisia perheitä Perhepesässä on, ja ketkä henkilökunnasta heidän luonaan käyvät. Aamuvuorossa kätilöitä on neljä. Iltavuoroissa heitä on kolme ja yössä kaksi.

Kätilö ja päivän vuorovastaava Jenna Mandelin istahtaa aamupuurolle. Omaan työvuoroon sisältyy tänään neljän eri perheen tapaamiset.

“Tämä lista on hyvin epätavallinen. Tyypillisempää on, että perheitä on kuusi.”

Mandelinin seuraksi istahtaa kätilö Silva Puukko. Hänellä on tiedossa poliklinikkapäivä.

Aamupalan jälkeen Mandelin käy vielä perheiden tiedot läpi ja lähtee kierrokselle. Lastenlääkäri tulee Perhepesään yleensä puoli yhdeksältä. Jotta perhe pääsee kotiutumaan, täytyy lastenlääkärin ensin tarkistaa vauvan vointi.

Perustyötä Mandelin kuvaa ihanaksi, koska työssä on mahdollista kohdata ihmiset rauhassa.

“Lisäksi meillä on ihan mielettömän hyvä työilmapiiri ja ihanat lähiesihenkilöt. Tulen töihin joka kerta hyvillä mielin, vaikka kuudetta aamua putkeen.”

Hotellihuone vauvan sängyllä ja hoitopöydällä

Mandelin käy kysymässä Satu Laihon ja Kamran Bidelin kuulumisia.

Huone on kuin tavallinen hotellihuone, mutta siellä on vauvan sänky ja hoitopöytä. Vauva pötköttää sängyssä sinisen nallepeiton alla. Jokaisessa huoneessa on tabletti, jolla voi viestiä henkilökunnan kanssa. 

Nyt uusi tulokas alkaa näyttää nälän merkkejä, joten aika on hyvä imetyksen opetteluun.

“Vauva on esimerkillinen syöjä”, Mandelin kehuu.

Perhepesähotelliin valitaan perheet tiettyjen kriteerien perusteella. Äidillä ei esimerkiksi voi olla perussairautta, joka vaikuttaa synnytyksen jälkeiseen toipumiseen tai vastasyntyneen seurantaan. Perhepesään pääsee siirtymään 6–12 tunnin kuluttua synnytyksestä. Huoneessa voi yöpyä myös puoliso tai muu tukihenkilö.

Perhepesässä apua on saatavilla ympäri vuorokauden

Mandelin ja muut Perhepesän kätilöt seuraavat perheen vointia vähintään kolme kertaa vuorokaudessa. Tarpeen mukaan annetaan myös imetysohjausta ja muuta tukea. Apua on saatavilla ympäri vuorokauden aina, kun tarve vaatii.

Yhdessä huoneista nukkuu pieni Oskar-vauva. Äiti Sara Sammallahti ja isä Holger Schmeing kertovat, että saksalaiseen tapaan vauvan nimi kerrotaan heti kaikille.

“Kaikki on ollut ihanaa, tämä on ollut todella hyvä kokemus”, Sammallahti sanoo.

Schmeing jatkaa, että sairaalassa ja perhepesässä on ollut koko ajan turvallinen olo. Sammallahti on töissä Naistenklinikalla, joten kokemus oli siinä mielessä erilainen.

“Vaikka olen nähnyt synnytyksiä monta kertaa, joka kohdassa kerrottiin, mitä tapahtuu. Supistusten välissä esittelin miehelle kollegoita”, Sammallahti sanoo nauraen.

Tyytyväisiä synnyttäjiä ja vauvoja

Kello lähenee neljää ja aamuvuorolaisten päivä alkaa olla pulkassa. Päivä on ollut “historiallisen hiljainen”. Yleensä Perhepesässä on jopa 19 perhettä vauvoineen, nyt vain seitsemän.

Silvalla on tänään ollut poliklinikkapäivä, ja asiakkaita on käynyt kahdeksan.

“Asiakkaat ovat tänäänkin lähteneet kotiin tyytyväisinä.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 3/2023.