Sairaalaan tulo on monesti jännittävä tilanne. Jos edessäsi on yksi tai useampi yö HUSin lakanoissa, helpottaa valmistautumista se, kun pakkaat hyvissä ajoin mukaan muutaman tärkeän asian – ja maltat jättää jotain kotiinkin.

Oletko tulossa synnyttämään? Onneksi olkoon! Katso tästä tarvikelistaus synnytyssairaalaa varten.

Lasten plastiikkakirurgian sekä siihen liittyvän muun hoidon tavoitteena on ennen kaikkea lapsen elämän laadun parantaminen. Kehityshäiriö voi aiheuttaa ongelmia muun muassa hengityksessä, syömisessä ja puhumisessa.

Fyysisten ongelmien lisäksi ulkonäköön vaikuttava kehityshäiriö voi aiheuttaa ahdistusta, heikentää itsetuntoa ja aiheuttaa ongelmia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Hyvä hoito vaatii monien eri ammattiryhmien osaamista, jotta kehityshäiriön vaikutus lapsen elämänlaatuun olisi mahdollisimman pieni.

Kaikki lasten plastiikkakirurgian ammattilaiset saman käytävän varrella

Helsingissä Puistosairaalassa toimiva HUSin Huuli- ja suulakihalkiokeskus HUSUKE on Suomen ainoa lasten plastiikkakirurginen yksikkö. Lasten plastiikkakirurgialla korjataan huuli- ja suulakihalkioiden sekä kraniosynostoosien lisäksi ulkokorvan kehityshäiriöitä sekä muita pään ja kasvojen alueen kehityshäiriöitä. Lisäksi vuosittain leikataan joitakin jättiluomia ja kasvaimia.

Suuri osa plastiikkakirurgisia lapsipotilaita hoitavista työskentelee Puistosairaalassa saman käytävän varrella. Potilaan kannalta se on kätevää, sillä saman käynnin aikana voi olla tarvetta tavata useamman eri alan ammattilaista. Moni potilas tulee muualta Suomesta ja sairaala-alueella liikkuminen helpottuu, kun kaikki palvelut löytyvät yhdestä paikasta.

”Me hoidamme tietyillä diagnooseilla olevia potilaita. Sikiödiagnostiikka on nykyään niin kehittynyttä, että usein ensimmäinen kontakti on jo ennen lapsen syntymää. Hoidamme potilaita vauvasta vaariin; vanhin leikkaamani halkiopotilas oli juuri eläkkeelle jäänyt. Tämä on meille iso vahvuus”, osastonylilääkäri Junnu Leikola sanoo.

Aikuispotilaiden kohdalla kyse on useimmiten korjausleikkauksista, joilla korjataan aiemman kirurgian jättämiä haittoja.

Synnynnäisistä kehityshäiriöistä kärsiviä potilaita seurataan aina koko kasvun ajan aikuisuuteen saakka. Seurantakäynnit harvenevat iän myötä, jos kaikki sujuu hyvin. Leikola korostaa, että HUSUKE on ennen kaikkea konsultoiva yksikkö, joka antaa tukea perusterveydenhuoltoon kaikkialle Suomeen sekä kouluttaa valtakunnallisesti.

”Konsultoimme paljon esimerkiksi oikomishoidossa ja annamme hoito-ohjeita potilaan oman paikkakunnan ammattilaisille”, Leikola kertoo.

Huuli- ja suulakihalkiot korjataan vauvana - arpi on kuitenkin pysyvä

Suulakihalkioiden esiintyvyys Suomessa on suurempaa kuin muissa länsimaissa, jos verrataan eri halkiotyyppien esiintyvyyttä. Syytä tähän ei tiedetä, mutta esiintyvyys mukailee Pähkinäsaaren rauhan rajaa: Itä- ja Pohjois-Suomessa suulakihalkiot ovat yliedustettuja.

”Huulihalkio todetaan usein jo raskausaikana ja olemme perheisiin yhteydessä jo silloin. Kerromme heille hoitopolusta ja annamme informaatiota tulevaa varten. Vanhemmilla on usein paljon kysymyksiä ja huolia. Tieto rauhoittaa ja auttaa heitä valmistautumaan”, sairaanhoitaja Suvi Kastikainen kertoo.

Huuli- tai suulakihalkio voi aiheuttaa esteettisen haitan lisäksi paljon toiminnallisia ongelmia esimerkiksi imemisessä ja syömisessä. Imetys ei välttämättä onnistu ollenkaan. Vauva tarvitsee erikoistuttipullon ja paljon harjoittelua syömisen opettelussa, jotta imemisen ja nielemisen rytmittäminen onnistuu.

”Tuemme vanhempia alkuun ja käymme myös tarvittaessa synnytys- tai teho-osastolla auttamassa. Ensimmäisen vuoden aikana olemme yhteydessä perheisiin useaan kertaan ja myös myöhemmin hoitopolun eri vaiheissa”, Kastikainen kertoo.

Huulihalkio korjataan yleensä 4–6 kuukauden iässä ja suulakihalkio noin yksivuotiaana. Vaikka halkio korjataan jo vauvana, voi yläleuan kasvu aiheuttaa purentavirheitä, joita joudutaan kasvun loputtua korjaamaan leikkauksella.

Suulakihalkio voi vaikuttaa myös korvien ilmastoitumiseen ja aiheuttaa liimakorvan. Se hoidetaan putkituksella. Myös oikomishoito ja puheterapia voivat olla tarpeen. Lapsen ympärille tarvitaankin paljon eri alojen ammattilaisia.

Halkiosta saattaa jäädä enemmän tai vähemmän näkyvä arpi.

” Tämä ei ole kuitenkaan perinteistä “esteettistä kirurgiaa”. Me pyrimme siihen, että halkion aiheuttama stigma olisi mahdollisimman pieni ja lapsi pääsisi varhaisessa vaiheessa kehittymään normaalisti. Sanon aina vastaanotolle tuleville vanhemmille, että halkio ei ole sairaus, vaan kehityshäiriö”, Leikola muistuttaa.

Kun lapsella on jokin synnynnäinen kehityshäiriö, se on usein vanhemmille valtava järkytys. Myös kasvavalle nuorelle kehityshäiriön aiheuttama poikkeava ulkonäkö voi olla henkisesti vaikea paikka. Yhteistyö erityisesti psykiatrian kanssa onkin tiivistä, jotta kaikki saavat halutessaan keskusteluapua.

”Halkiosta jää aina arpi ja murrosiässä arpi tai muut halkioon liittyvät kasvojen piirteet saattavat alkaa häiritä nuorta. Vaikka meidän silmäämme lopputulos olisi lähes täydellinen, nuori voi itse kokea, että esimerkiksi arpi on todella näkyvä”, Kastikainen toteaa.

Huuli- ja suulakihalkiopotilaita seurataan koko kasvukauden ajan ja tarvittaessa korjaavia leikkauksia tehdään läpi koko eliniän.

Suurimmalla osalla puhe kehittyy normaaliksi – kirurgia tai puheterapia auttavat tarvittaessa

Halkion aiheuttamat hampaiden ja purennan ongelmat vaikuttavat välillisesti myös puheeseen.

”Jos suun alueella on isoja rakenteellisia poikkeamia, se vaikuttaa tietysti puheeseen”, puheterapeutti Suvi Alaluusua toteaa.

Puheterapeutti tapaa halkiolapsen noin vuoden ikäisenä, kun halkio on suljettu. Silloin käydään läpi tulevaa. Kaikille ei välttämättä tule lainkaan puheen ongelmia, mutta joillakin ongelmat voivat olla suuriakin. Leikkauksen jäljiltä suulaki voi jäädä lyhyeksi, mikä saa äänen kuulostamaan nasaaliselta. Lapsella voi olla myös vaikeuksia tuottaa tiettyjä konsonantteja, kuten p, t, k tai s.

”Halkiolapsen puhe voi olla epäselvää, mikä voi aiheuttaa sosiaalista haittaa, kun kaverit eivät ymmärrä. On tärkeä havaita, milloin puheen haitta johtuu anatomiasta, jonka voi korjata leikkauksella, ja milloin kyse on siitä, että lapsi on alkanut kehittämään tapoja kompensoida hankalia äänteitä. Silloin tarvitaan puheterapiaa”, Alaluusua sanoo.

Lyhyt suulaki pyritään korjaamaan ennen kouluikää, jotta sosiaalinen haitta olisi mahdollisimman pieni. Vaikka puheen kehitys voi halkiolapsella olla osin hitaampaa kuin muilla, he ottavat yleensä muut kiinni. Joskus mukana voi olla neurologisia haasteita, jotka vaikuttavat puheen tuottamiseen ja ymmärtämiseen.

”Nykyään kun tapaan lapset kolmevuotiaina, on vastassa yhä useammin aivan normaalisti puhuva lapsi. Leikkausmenetelmät ovat kehittyneet ja valtaosalle ei jää pysyvää puheen haittaa”, Alaluusua kertoo.

Varsinaisessa puheterapiassa lapset käyvät omalla kotipaikkakunnallaan. HUSin puheterapeutin rooli on konsultoida muualla Suomessa työskenteleviä puheterapeutteja ja jakaa ymmärrystä siitä, milloin kuntoutus puheterapian avulla on realistista.

Kraniosynostoosi on harvinainen kehityshäiriö

Kraniosynostoosista eli kallon saumojen ennenaikaisesta luutumisesta kärsiviä vauvoja syntyy Suomessa vuosittain alle 50. Syytä siihen, miksi sauma menee kiinni jo raskausaikana, ei tiedetä. Normaalisti kallon saumat luutuvat vasta reilun vuoden ikäisenä.

Kallon saumojen ennenaikainen luutuminen aiheuttaa sen, että voimakkaasti kasvavat aivot eivät mahdu kallon sisään. Leikkauksella korjataan kallonmuotoa ja annetaan aivoille tilaa kasvaa. Leikkaus tehdään alle vuoden ikäisenä, usein alle puolivuotiaana.

”Jos vauvalla on niin sanottu yksinkertainen kraniosynostoosi, leikkaus voi olla ainoa hoito ja lapsi voi sen jälkeen elää normaalia elämää. Kontrollikäynnit ovat kolme, viisi- ja kahdeksanvuotiaana ja sen jälkeen kasvukauden loppuun yksilöllisesti. Vanhemmat voivat aina olla yhteydessä meihin, jos heillä on huolia”, sairaanhoitaja Anna-Maija Ronkainen kertoo.

Osalla lapsista kraniosynostoosin taustalla on oireyhtymän aiheuttava geenimutaatio. Oireyhtymä aiheuttaa myös esimerkiksi neurologisia ongelmia ja hoito on yksinkertaista kraniosynostoosia huomattavasti vaativampaa.

Oireyhtymäpotilaat voivat kärsiä hengitysongelmista, mikä voi johtaa henkitorviavanteeseen. Hengitysteitä avataan toimenpiteellä, jossa keskikasvojen luustoa tuodaan millimetri päivässä eteenpäin. Hoito auttaa myös pullistuviin silmämuniin, joille ei muuten riittäisi tilaa kasvoissa.

Kaikkien oireyhtymän aiheuttamien kraniosynostoosien hoito on keskitetty HUSiin.

”Potilaita seurataan tiiviisti koko kasvukauden ja teemme tarvittaessa lisätoimenpiteitä. Tulokset ovat olleet hyviä”, Leikola sanoo.

Etukäteen ei voi sanoa, kuinka paljon ja millaisia toimenpiteitä oireyhtymän aiheuttaman kraniosynostoosin hoitaminen vaatii. Se selviää lapsen kasvaessa.

”Yritämme pelastaa aivot, silmät ja hengityksen. Niiden takia leikkauksia tehdään”, Ronkainen tiivistää.

Kun kraniosynostoosi hoidetaan riittävän ajoissa, parhaimmillaan neurologinen kehitys ei häiriinny ja hengitys palautuu normaaliksi. Potilaat pystyvät puhumaan ja liikkumaan normaalisti.

Sama tiimi seuraa lasta koko hoitopolun ajan

Hoitajan rooli potilaan hoidossa on keskeinen. Kaikki synnynnäisistä epämuodostumista kärsivät potilaat tulevat ensin hoitajan vastaanotolle, jossa kartoitetaan sen hetkinen tilanne. Ensikäynti voi olla myös etävastaanotto, jos perhe asuu kaukana.

Hoitaja on mukana potilaan hoidossa alusta loppuun. Vanhemmat ja potilas itse voivat olla aina yhteydessä hoitajiin, ja hoitaja konsultoi tarvittaessa lääkäriä. Junnu Leikola puhuu asiantuntijahoitajista, jotka pystyvät myös keventämään kirurgin työtä omalla vankalla osaamisellaan.

”Tämä on todella hedelmällinen tapa toimia, sillä hoitajat tietävät parhaiten kunkin potilaan tilanteen. Esimerkiksi Anna-Maija Ronkaisen kanssa olemme tehneet yhteistyötä jo 16 vuotta ja hän tietää kaiken, mitä puhun potilaille. Hän tuntee perheet ja perheet tuntevat hänet”, Leikola kehuu yhteistyötä hoitajien kanssa.

”Koen, että hoitajan tärkein tehtävä on luoda perheelle luottamus siihen, että me tiedämme täällä mitä teemme. He antavat kuitenkin kalleimpansa meidän hoitoomme”, Ronkainen sanoo.

Yksi lasten plastiikkakirurgisen yksikön vahvuuksista on se, että sama tiimi seuraa potilasta koko hoitopolun ajan. Ja koska henkilökunnan vaihtuvuus on pientä, seuranta toteutuu myös käytännössä. Käytännössä HUSUKEsta lähdetään vain eläkkeelle.

”Olen itse leikannut ensimmäiset halkiopotilaat vuonna 2005, joten he ovat nyt parikymppisiä. Se, että näemme lapsen kasvun pienestä nyytistä aikuiseksi, tekee tästä työstä todella mielenkiintoisen. Näen omat virheet ja onnistumiset alusta loppuun saakka”, Leikola kuvailee.

Osaamisen säilyminen vaatii riittävän suuren potilasmäärän

Jotta lasten plastiikkakirurgian ja synnynnäisten rakennepoikkeavuuksien hoidon osaaminen pysyy yllä, tarvitaan riittävästi potilaita. Leikola onkin huolissaan syntyvyyden laskusta.

”Synnynnäisten epämuodostumien esiintyvyys on pysynyt melko tasaisena, mutta syntyvyyden laskun takia potilaiden määrä on vähentynyt. Tarvitsemme tietyn kriittisen massan, jotta osaaminen pysyy yllä ja pystymme kouluttamaan. Tällä hetkellä halkiopotilaita syntyy alle 100 vuodessa”, Leikola toteaa.

Laadun varmistamiseksi synnynnäisten epämuodostumien hoito pitäisi Leikolan mielestä keskittää suurempiin yksiköihin. Tällä hetkellä hoito on kuitenkin maailmanlaajuisestikin pirstaloitunutta. Eri alojen ammattilaisten muodostamat tiimit ja heidän välisensä tiivis yhteistyö ovat edellytys laadukkaalle hoidolle.

Tästä HUSUKE on hyvä esimerkki. Tiimissä työskentelee muun muassa kirurgeja, hoitajia, hammaslääkäreitä, puheterapeutteja, korvalääkäreitä ja psykologeja. Lisäksi yhteistyötä on runsaasti monien eri alojen kuten neurokirurgian, lastentautien ja lasten- ja nuorisopsykiatrian kanssa.

HUSUKE on myös jäsenenä eurooppalaisessa harvinaissairauksien osaamisverkostossa (European Reference Network, ERN). Verkostoon kuuluvat Euroopan suurimmat ja menestyneimmät yksiköt, joiden kautta myös Suomeen saadaan alan osaamista ja konsultaatiota. Suomen sisällä kun referenssejä ei ole.

Vanhemman parantumaton sairaus koskettaa aina koko perhettä. Tulevasta kuolemasta puhumiseen ja valmistautumiseen ei kuitenkaan aina ole ollut saatavilla riittävästi tukea ja perheenjäsenet  ovat saattaneet jäädä yksin asian kanssa. 

Nyt HUSin Palliatiivisessa keskuksessa tarjotaan systemaattisesti tukea perheille, jotta lapset ja vanhemmat voivat valmistautua tulevaan ja selviytyä paremmin vanhemman kuolemasta.

Ongelma: Lapset kohtasivat vanhemman kuoleman ilman valmistautumista

Palliatiivisen eli oireita lievittävän ja elämänlaatua parantavan hoidon pitäisi olla osa kaikkien kroonista, etenevää sairautta sairastavien hoitoa. Aiemmin kaikki parantumattomasti sairastuneet vanhemmat, joilla oli alaikäisiä lapsia, eivät kuitenkaan ole saaneet  palliatiivista hoitoa ja tukea sairauden ja kuoleman käsittelyyn lasten kanssa. Perheiden tukeminen on ollut satunnaista ja vaihtelevaa. Aina sairastuneelta ei ole edes huomattu kysyä, onko tällä lapsia.

Ilman tukea jääneissä perheissä lapset ovat saattaneet joutua kohtaamaan vanhemman sairastumisen ja kuoleman ilman riittävää valmistautumista.

”Sen lisäksi, että vanhemman sairastuminen ja kuolema ovat lapselle akuutti kriisi, se voi olla myös riskitekijä lapsen myöhemmälle selviytymiselle ja elämälle”, psykologi Aino Plattonen muistuttaa.

Tutkimukset osoittavat, että avoin vuorovaikutus ja lapsen valmistelu vanhemman menetykseen voivat parantaa lapsen selviytymistä ja lieventää vanhemman menetyksen aiheuttamaa taakkaa.

Ratkaisu: Tukea vanhemmille sairaudesta ja kuolemasta puhumiseen lasten kanssa

Nykyään Palliatiivinen keskus tarjoaa systemaattisesti tukea kaikille lapsiperheille, joissa vanhempi sairastaa parantumatonta ja etenevää sairautta, joka johtaa kuolemaan. Vuoden aikana tukea on saanut yli 100 perhettä.

”Kaikille perheille tarjotaan mahdollisuus tukeen ja ohjeisiin riittävän ajoissa. Vanhemmat miettivät esimerkiksi, miten puhua sairaudesta lapsille, ja miten heitä voi valmistella tulevaan kuolemaan”, Plattonen kertoo.

Suurin osa parantumattomasti sairastuneista vanhemmista on syöpäpotilaita, mutta tukea saavilla on jonkin verran myös muita parantumattomia ja eteneviä sairauksia  esimerkiksi ALS-tautia.

”Käytännössä vanhemmat tulevat palliatiivisen lääkärin ja hoitajan vastaanotolle sekä psykologin vastaanotolle. Kerromme, että lapsille puhumista ei tarvitse pelätä ja kartoitamme, miten lapset pärjäävät. Lähtökohta on, että vanhemmat uskaltaisivat ottaa tulevan kuoleman puheeksi lasten kanssa”, ylilääkäri Outi Akrén sanoo.

Lasta mietityttävät usein aivan arkiset asiat, kuten joutuuko hän muuttamaan, miten harrastusten käy tai pääseekö hän kesällä Linnanmäelle.

”Vanhemmat saattavat ajatella, että he suojelevat lasta, mutta pahimmillaan tämä jää yksin asian kanssa. Lapset huomaavat kyllä, jos heille ei kerrota. Puhumalla lapsen kanssa vanhemmat luovat turvaa ja ennakoitavuutta”, Plattonen sanoo.

Palliatiivinen keskus on teettänyt lääkäreiden tueksi taskukortit, eräänlaisen tarkistuslistan asioista, jotka lapsiperheiden kohdalla pitäisi käsitellä. Perheiden asioita käsitellään myös viikoittaisessa kokouksessa lääkärien, hoitajien, psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja psykiatrien kesken, kertoo kokouksia vetävä sairaanhoitaja Kirsi-Mari Elomaa.

Tarkoitus on varmistaa, että jokaiselle lapselle on mietittynä turvallinen aikuinen, joka pitää hänestä huolen, kun oma vanhempi ei siihen pysty, ja että kaikilla perheillä on mahdollisuus saada tukea vaikeassa tilanteessa. 

Klamydia on ollut Suomessa pitkään yleisin seksitauti. Näitä tapauksia todetaan vuosittain noin 16 000. Seuraavaksi yleisimpiä seksitauteja ovat kondyloomat ja genitaaliherpes. Tippuritartuntojen määrät ovat nousseet Suomessa ja Euroopassa rajusti koronapandemian jälkeen. Vuonna 2024 tartuntoja oli Suomessa jo yli 1 800.

”Tippuritartuntoja todetaan yhä enemmän nuorilla aikuisilla, eli samassa ikäryhmässä, jossa klamydiatartuntojakin. Terveydenhuollon ammattilaisia on huolestuttanut, mistä tämä johtuu, ja mitä asialle voisi tehdä”, sanoo Iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back.

Tyypillisiä seksitaudin oireita ovat kirvely virtsatessa, alavatsakipu sekä genitaalialueen näppylät tai rakkulat. Jos näitä ilmaantuu, kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi omalle terveysasemalle.

Verkkopalveluiden kautta voi täyttää oirekyselyitä. Yksi tällainen on valtakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon verkkopalvelu Omaolo. Verkkopalvelujen kautta saa myös tietoa, esimerkiksi Terveyskylän Ihotautitalosta kohdasta seksitaudit.

Terveydenhuollon ammattilaisen tehtyä lähetteen laboratoriotutkimuksiin päästään syytä oireiden takana selvittämään.

HUSin vastaanotolle varataan aika

Oman terveysaseman lisäksi myös HUSin genitaalisairauksien vastaanotolla tutkitaan ja hoidetaan seksitauteja. Lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolle tulee varata aika. Vastaanotolla käydään läpi oireita, milloin ne ovat alkaneet, ja mitä testejä kannattaa ottaa.

”Jos oireita on, niin lääkäri tekee genitaalialueen tutkimuksen. Siitäkin voidaan jo päästä diagnoosiin. Kaikilta kävijöiltä otetaan virtsa- ja verinäytteet”, sanoo Hiltunen-Back.

Vastaukset saa yleensä muutamassa päivässä. Potilas saa tiedon todetusta tartunnasta aina puhelimitse. Samalla sovitaan hoidosta.

Kerro tartunnasta seksikumppaneille

Hoitamaton seksitautitartunta voi vaikuttaa ihmisen hedelmällisyyteen, mutta on myös tärkeää olla tartuttamatta muita. On vastuullista pitää itsensä lisäksi huolta myös seksikumppaneistaan. 

Omasta tartunnasta voi ilmoittaa aiemmille seksikumppaneille esimerkiksi puhelimitse tai viestillä. 

Voit ottaa Maisan käyttöön osoitteessa www.maisa.fi tai Maisa-sovelluksella. 
Maisan käyttöohjevideoita löydät täältä.

Tukoksen eli veritulpan aiheuttaa veren hyytyminen laskimoissa tai valtimoissa. Suomessa jopa 10 000 saa laskimoveritulpan vuosittain.

Veritulpan voi saada kuka tahansa, mutta on olemassa tiettyjä riskiryhmiä. Veritulppa voi myös olla taipumukseltaan perinnöllinen.

“Riskiryhmässä ovat potilaat, jotka ovat olleet suuressa leikkauksessa tai muun akuutin sairauden vuoksi sairaalahoidossa. Myös raskaus ja synnytys ovat riskialttiita ajanjaksoja”, kertoo erikoislääkäri Mirka Sivula HUSin Hyytymishäiriöyksiköstä. 

Alaraajan veritulpan tyypillinen oire on pohjekipu

Yleisimmin veritulppia esiintyy alaraajoissa ja keuhkoissa. Laskimoveritulppa oireilee tyypillisesti pohkeessa kipuna, turvotuksena ja punoituksena.

“Jos pohjekipu johtuu esimerkiksi urheilusuorituksessa tapahtuneesta loukkaantumisesta, ei yleensä ole syytä huolestua. Kun oireita ilmenee tavallisissa arkipäivän tilanteissa ilman vammaa, on aihetta tarkempaan selvittelyyn”, Sivula kertoo.

Laskimoveritulppa voi joissakin tapauksissa olla henkeä uhkaava. Veritulppa tai siitä irronnut kappale voi kulkeutua keuhkoihin ja aiheuttaa keuhkoveritulpan. Sen tyypillisiä oireita ovat hengenahdistus ja äkillinen suorituskyvyn heikkeneminen.

“Laskimoveritulppa voi olla myös kokonaan oireeton ja se voi mennä itsestään ohi. Joskus tukos voi löytyä sattumalta muun sairauden tutkimusten yhteydessä, jolloin se toki hoidetaan. En kuitenkaan lähtisi tätä pelkäämään”, hän toteaa. 

Veritulppa on syytä hoitaa ajoissa

Laskimo- tai keuhkoveritulppaa epäiltäessä on hakeuduttava muutaman päivän sisällä hoitoon. Voimakkaiden oireiden ilmetessä tulee hakeutua välittömästi päivystykseen.

Veritulpan mahdollisuutta tutkitaan verikokeella. Tukos todetaan alaraajojen ultraäänitutkimuksella tai keuhkojen tietokonetomografiakuvauksella.

“Hoitona käytetään veren hyytymistä ehkäisevää lääkitystä yleensä suun kautta otettavana tablettihoitona”, Sivula kertoo.

Jokainen voi pienentää veritulppien syntymisen riskiä omalla toiminnallaan.

“Riittävä nesteytys, liikunta, yleisestä terveydestä huolehtiminen, tupakanpolton lopettaminen on veritulpan ehkäisyssä oleellisen tärkeää”, Sivula sanoo. 

Tahaton lapsettomuus on yleinen ongelma. Sekä lahjoitettuja munasoluja että siittiöitä on vähemmän kuin niitä tarvitsevia. Lue tästä jutusta, miten munasoluja luovutetaan. 

Haluaisitko sinäkin luovuttaa munasoluja? Verkkosivuiltamme löydät lisää tietoa sukusolujen luovutuksesta.

Noin 13 000 suomalaista sairastaa MS-tautia. Sairastuneista kaksi kolmasosaa on naisia, ja tähän liikuntakykyyn, kognitioon ja yleiseen toimintakykyyn vaikuttavaan tautiin sairastutaan tyypillisesti jo nuorena, 20–40 -vuotiaana. MS-taudin ilmaantuvuus on tasaantunut, mutta se on silti Suomessa yksi maailman suurimmista.

Ongelma: Aiemmin käytetty infuusiomuotoinen lääke oli tehokas, mutta kallis  

MS-tauti on keskushermoston autoimmuunisairaus. Sen pahenemisvaiheita voidaan estää ja taudinkulkuun voidaan vaikuttaa immunologisella lääkehoidolla. 

Aiemmin HUSissa käytettiin MS-taudin infuusiomuotoisena eli suonensisäisesti annettavana lääkkeenä okrelitsumabia, joka oli tehokas, mutta kallis lääke. Sen käyttöä rajattiin tarkoin kriteerein.

Tutkimusnäyttö ja kansainvälinen seuranta osoittivat, että alun perin lymfooman ja nivelreuman hoitoon kehitetty rituksimabi estää aaltomaisen MS-taudin pahenemisvaiheita hyvin tehokkaasti.

HUSin neuroimmunologian asiantuntijat alkoivatkin vuonna 2022 selvittää yhdessä kliinisen lääkearviointityöryhmän kanssa lääkkeen käytön laajentamista. Johtajaylilääkärin päätöksellä rituksimabista tuli loppuvuodesta 2022 ensisijainen infuusiomuotoinen CD20-monoklonaalinen vasta-aine MS-taudin hoidossa.

Ratkaisu: Edullisempi ja tehokas rituksimabi mahdollistaa hoidon tarjoamisen useammalle potilaalle

Lääkevaihdon ansiosta tehokasta hoitoa voidaan tarjota yhä useammalle potilaalle.

"MS-taudin aktiivisuuden ennakointi on tosielämässä usein hankalaa. Tehokkaampi lääke estää pahenemisvaiheita selvästi paremmin ja tehokkaan lääkityksen varhainen aloitus todennäköisesti myös vähentää riskiä sairauden muuntumiselle toissijaisesti etenevään tautimuotoon”, kertoo Meilahdessa Tornisairaalan neurologian vastaanotolla työskentelevä neurologian erikoislääkäri, dosentti Sini Laakso.

Rituksimabin etuna on myös joustavampi annostelu. Aiempaa okrelitsumabia annosteltiin infuusiona tarkasti puolen vuoden välein, mutta tutkimusnäytön perusteella rituksimabia voidaan ensimmäisten vuosien jälkeen annostella harvemmin.

“Joustavamman annostelun uskotaan parantavan lääkkeen pitkäaikaisturvallisuutta. MS-tautiin sairastutaan yleensä nuorena, ja pahenemisvaiheita vastaan tarvitaan suojaa jopa kymmeniä vuosia. Tässä korostuu elämänkaaren mittaisen turvallisuuden huomiointi”, Laakso kertoo.

Joustavampi annostelu saattaa helpottaa myös raskauden suunnittelua.  

“Raskauden aikana lääkettä ei annostella. Immuunipuolustus muuntuu raskauden aikana, minkä vuoksi pahenemisvaiheiden riski on silloin pieni, mutta synnytyksen jälkeen tavanomainen immuunipuolustus palautuu. Raskauden jälkeen onkin moninkertainen riski pahenemisvaiheelle”, hän kertoo.

“Lääkealoituksella ennen raskaussuunnitelmaa ja annostelun jatkamisella pian synnytyksen jälkeen voidaan siten estää raskauden jälkeistä pahenemisvaihetta. Tämän lääkeryhmän lääkkeitä voidaan käyttää turvallisesti myös imetyksen aikana.”

Lääkevaihto toi merkittävää säästöä myös lääkekuluihin, ja HUSin Neurokeskus säästi sen ansiosta 1,44 miljoonaa euroa vuonna 2023.

"Kaikkiaan MS-taudin tehokkaammat hoidot näkyvät päivystyksissä vähempänä käyntimääränä MS-taudin pahenemisvaiheen vuoksi kuin vielä 10 vuotta sitten. Tämä on hyvä uutinen.” 

Lihavuus on yleistä ja hoidon tarve suuri. HUSin Vatsakeskuksen ylilääkäri ja lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen korostaa, että keskeistä on löytää positiivisia ratkaisuja.

"Elintavat eli ruokavalio, liikunta, uni ja mielentaidot ovat hoidon neljä tukijalkaa. Myös lääkkeet ja leikkaukset ovat keskeiset tavat hoitaa lihavuutta”, Pietiläinen listaa.

Henkilökohtainen valmentaja tukee turvallisesti

Yksi keino lihavuuden hoitoon ja terveelliseen painonhallintaan on Terveyskylästä löytyvä Painonhallintatalo.  

"Painonhallintatalon digitaalinen ohjelma ja henkilökohtainen valmentaja tukevat yksilöllistä hoitoa", Pietiläinen sanoo.

Henkilökohtainen valmentaja on turvallinen ammattilainen, johon asiakas voi luottaa. Valmentaja tukee asiakasta koko hoitoprosessin ajan, tarjoaa räätälöityjä neuvoja ja kannustaa. Painonhallintatalon palveluihin pääsee lääkärin lähetteellä mistä päin Suomea tahansa.

Kylläisyyden hallitseminen auttaa parhaiten pitkäaikaista painonhallintaa

Tutkimukset osoittavat, että paino laskee keskimäärin 10-20 prosenttia lääkkeillä ja noin 5 prosenttia elintapahoidoilla.  

”Silti jokaisen asiakkaan kohdalla tilanne vaihtelee eikä mitään tiettyä järjestystä erilaisten hoitokeinojen välillä ole. Onnistuminen vaatii yksilöllistä lähestymistapaa, jokaiselle pyritään löytämään omansa”, Pietiläinen korostaa.

”Monilla on haasteita kylläisyyden tunteen kanssa eli nälkä kalvaa ja on mielitekoja.  Jos kylläisyyteen pystyy saamaan pysyvää muutosta, tukee se usein kaikkein parhaiten pitkäaikaista painonhallintaa.”