Kohdunkaulasyövän seulontaa ei kannata jännittää
Kohdunkaulasyövän seulontanäyte otetaan laboratoriossa kohdunsuulta. Näytteenotto voi kuulostaa epämiellyttävältä, mutta sitä ei tarvitse jännittää.
Seulonnan tarkoituksena on havaita mahdollinen kohdunkaulasyövän esiaste ja estää sen kehittyminen syöväksi.
Lue tästä jutusta, miten kohdunkaulasyövän seulontaan osallistuminen tapahtuu.
Aika näytteenottoon on varattu sinulle valmiiksi, mutta sitä voi myös muuttaa
Lähetämme seulontakutsut seulontaikäisille eli 25-65 –vuotiaille naisille postissa.
Saat kutsun mukana tiedon sinulle varatusta näytteenottoajasta ja –paikasta tai vaihtoehtoisesti ohjeistuksen varata ajan itse näytteenottoon.
Jos varattu aika ei ole sopiva, sitä voi muuttaa Laboratorion ajanvaraussivustolla.
Osallistuthan kohdunkaulasyövän seulontaan – kyse on omasta terveydestäsi
Suosittelemme kaikkia kutsun saaneita elämäntilanteesta riippumatta osallistumaan kohdunkaulasyövän seulontaan.
Seulonta on tärkeää, koska siihen osallistumalla sinulla mahdollisesti oleva kohdunkaulasyövän esiaste voidaan löytää ja hoitaa.
Jos et jostain syystä halua osallistua seulontaan, muista perua varattu aika.
Näytteenotto on nopea ja usein kivuton – sitä ei tarvitse jännittää
Näytteen ottaa juuri tähän koulutettu hoitaja.
Näyte otetaan pienellä harjalla kohdunsuulta ja kohdunkaulakanavasta. Jos sinulta on poistettu kohtu, näyte otetaan emättimestä.
Näytteenottokäynti kestää kokonaisuudessaan vain noin 10 minuuttia. Näytteenotto voi tuntua pienenä nipistyksenä, mutta on useimmiten kivuton. Sitä ei ole tarpeen jännittää.
Katso verkkosivuiltamme, mitä asioita näytteenottoon valmistautumisessa kannattaa ottaa huomioon, jos olet esimerkiksi raskaana: Kohdunkaulasyövän seulonta
Kohdunkaulasyövän seulontatulos on useimmissa tapauksissa normaali
Tulos tulee kirjeellä kotiin, kun näytteenotosta on kulunut noin 1–2 kuukautta.
Suurimmalla osalla naisista seulontanäytteestä ei löydetä mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Tässä tapauksessa saat seuraavan kutsun seulontaan taas noin viiden vuoden kuluttua.
Normaalista poikkeava tulos vaatii jatkotutkimuksia – muutosten tasosta riippuu, miten nopeasti tutkimus tehdään
Jos testin tuloksissa on jotain normaalista poikkeavaa, saat samassa kirjeessä ohjeet siitä, miten jatkotutkimukset toteutetaan.
Löydetyt solumuutokset ovat todella usein lieviä eivätkä ne tarkoita syöpää tai sen esiastetta. Jos ne ovat lieviä, saat seuraavan seulontakutsun noin kahden vuoden kuluttua.
Jos löydökset vaativat jatkotutkimuksia oman alueesi naistentautien vastaanotolla, saat sieltä erillisen kutsun joko kirjeellä tai puhelimitse.
Jäikö jokin mietityttämään? Lisätietoa kohdunkaulasyövän seulonnasta löydät verkkosivuiltamme: Kohdunkaulasyövän seulonta
Suolistosyövän seulontaan osallistuminen on helppoa
Suolistosyövän seulonnan tarkoitus on havaita suolistosyöpä varhaisessa vaiheessa, jolloin se voidaan todennäköisemmin parantaa. Lue tästä jutusta, miten helppoa seulontaan osallistuminen on!
Suolistosyöpä tarkoittaa paksu- ja peräsuolen syöpiä. Siihen sairastuu vuosittain noin 3 500 suomalaista. Suolistosyöpä on kolmanneksi yleisin syöpä Suomessa.
Seulonnan tavoitteena on vähentää suolistosyövästä johtuvia kuolemia. Maksuttomassa seulonnassa etsitään ulosteesta piilevää verta.
Maksuttomaan seulontaan kutsutaan kahden vuoden välein kaikki seulottaviin ikäluokkiin kuuluvat – osallistuthan suolistosyövän seulontaan
- HUS kutsuu seulottaviin ikäluokkiin kuuluvat Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan asukkaat suolistosyövän seulontaan. Seulonta on maksutonta.
- Katso täältä, milloin sinun ikäluokkasi seulotaan
- Kun kuulut seulottavaan ikäluokkaan, saat seulontakutsun kirjeellä kotiosoitteeseesi. Kutsukirjeen mukana on näytteen ottamiseen tarkoitettu välineistö sekä pahvinen palautuskuori, jonka postimaksu on valmiiksi maksettu.
- Seulontaan kannattaa osallistua heti, kun kutsu saapuu postissa. Näin osallistuminen ei unohdu tai toisaalta jää pyörimään mielen päälle.
Täytä suolistosyöpäseulonnan sähköinen esitietolomake
- Kun olet saanut kutsun suolistosyövän seulontaan, suosittelemme täyttämään seulontaan liittyvät esitietosi sähköisesti.
- Esitietolomake löytyy osoitteesta seula.hus.fi
- Tarvitset lomakkeen täyttämistä varten näytetunnuksen, joka löytyy kutsukirjeestäsi.
Ota näyte kotona ulosteesta – noudata ohjeita huolellisesti
- Suolistosyövän seulontanäyte otetaan itse kotona sivelemällä testitikkua ulosteessa. Kutsukirjeen mukana tulee tarkat ohjeet näytteen ottamiseen. Noudatathan ohjeita huolellisesti.
- Näytteenottoa varten ei tarvitse paastota eikä pitää taukoa käyttämissäsi lääkkeissä. Mikään sairaus ei myöskään ole este tutkimukseen osallistumiselle. Voit ottaa näytteen mihin vuorokaudenaikaan tahansa.
- Säilytä näyteputki huoneenlämmössä.
Palauta näyte postitse tai lähimpään laboratorioon
- Palauta näyte mahdollisimman pian näytteen ottamisen jälkeen.
- Vie näyte palautuskuoressa HUSin laboratorioon palautuslaatikkoon tai postita se viimeistään näytteenottoa seuraavana päivänä.
- Kaikissa HUSin laboratorioissa on näytteiden palautusta varten palautusautomaatti tai palautuslaatikko, joka on merkitty “Suolistosyöpäseulonta”-tekstillä. Näytteen palautusta varten ei tarvitse varata aikaa laboratorioon.
- Kaikkien HUSin laboratorioiden yhteystiedot löydät täältä.
Saat suolistosyövän seulonnan tuloksen kirjeellä kotiisi viimeistään noin kuukauden päästä
- Saat suolistosyövän seulonnan tuloksen kirjeitse kotiosoitteeseesi noin kuukauden sisällä siitä, kun näytteesi on saapunut tutkittavaksi. Laboratoriotuloksia ei anneta puhelimitse.
- Negatiivinen eli normaalitulos tarkoittaa, ettei näytteessäsi havaittu verta.
- Jo tulos on positiivinen, se tarkoittaa, että näytteestäsi on löytynyt verta. Veri ei välttämättä tarkoita suolistosyöpää tai sen esiasteita. Syy täytyy kuitenkin selvittää jatkotutkimuksilla. Niistä saat lisätietoa vastauskirjeessä.
Jäikö jokin asia askarruttamaan? Verkkosivuiltamme löydät lisää tietoa suolistosyövän seulonnasta sekä vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin: Suolistosyövän seulonta
Sepelvaltimotauti oireilee usein puristavana rintakipuna
Sepelvaltimotauti on maailman tavallisimpia sydänsairauksia ja yksi yleisimmistä kuolinsyistä Suomessa. Jos rintaa alkaa puristaa rasituksessa ja kipu helpottaa levossa, voi kyseessä olla ensimmäinen merkki sepelvaltimotaudista. Kovassa kivussa, joka ei helpota, on syytä soittaa hätänumeroon ja lähteä ambulanssilla sairaalaan.
Tiina Tuominen
Taavi Lampinen
3
Sepelvaltimotauti on valtimoiden kalkkeumatauti. Sepelvaltimot kulkevat sydämen pinnalla ja vastaavat sydämen verenkierrosta. Sepelvaltimotaudissa verisuonen seinämään kertyy muun muassa kalkkia, suoni ahtautuu vähitellen ja voi mennä kokonaan tukkoon.
”Meille Meilahden tornisairaalan sydänasemalle valtaosa tulee hoidettavaksi nimenomaan sepelvaltimotaudin takia”, sanoo kardiologi Mikko Parry Sydän- ja keuhkokeskuksesta.
Suomalaisten kansantaudin, eli sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ovat korkea verenpaine, korkea kolesteroli, diabetes, tupakointi ja sukurasite. Osaan voi itse vaikuttaa, esimerkiksi lopettamalla tupakoinnin. Verenpainetta ja kolesterolia voidaan hoitaa pysyvällä lääkityksellä.
Kohtauksessa ei sairaalaan omalla autolla
Sepelvaltimotautikohtauksesta voidaan puhua, kun rasituksessa, kuten portaita noustessa, alkaa tuntua puristava rintakipu, joka loppuu rasituksen loputtua. Jos kipu ei mene ohi, pitää silloin mennä hoitoon mahdollisimman nopeasti.
”Moni soittaa kohtauksessa ensin lähipiirin läpi ja lähtee sitten omalla autolla sairaalaan. Näin ei missään nimessä pidä menetellä. Sepelvaltimotautikohtauksessa ambulanssi on oikea kulkupeli. Ensihoito osaa nopeasti arvioida, millaisesta tilanteesta on kysymys ja mihin sairaalaan pitää hakeutua”, sanoo Parry.
Jos sairaalassa epäillään, että sepelvaltimo on täysin tukossa, pitää veren virtaus saada palautettua mahdollisimman pian. Ensin tehdään sepelvaltimoiden varjoainekuvaus.
Pallolaajennus ei paranna itse sairautta
Joskus hoitona on pallolaajennus. Se tarkoittaa, että ohut rautalankavaijeri ohjataan ranteesta verisuonta pitkin sydämeen ja tukoskohdan ohi.
”Noin 2–3 mm paksuinen pallo avataan verisuonessa täyttämällä se jopa 10–12 ilmakehän paineeseen. Kun veri virtaa suonessa, viedään vielä stentti eli metalliverkko tukemaan verisuonen seinämää, jotta suoni pysyy auki”, kuvaa Parry.
Pallolaajennus ei paranna sepelvaltimotautia, sillä taipumus suonten tukkeutumiseen pysyy loppuelämän.
”Parannamme pallolaajennuksella virtausta vain siinä yhdessä kohtaa suonta. Sairaus vaatii jatkuvaa lääkehoitoa, terveellistä ruokavaliota, liikuntaa ja tupakoinnin lopettamista, jotteivat sepelvaltimot mene uudelleen tukkoon”, sanoo Parry.
Turvallista joulua!
Joulupuuro ja kinkku kuuluvat suomalaiseen jouluun. Ne myös herättävät kysymyksiä turvallisuudesta. Kokosimme tähän juttuun vastauksia Myrkytystietokeskuksen kysytyimpiin jouluaiheisiin kysymyksiin.
Voiko kanelia käyttää huoletta joulupuurossa? Entä ovatko joulukukat myrkyllisiä? Saat tässä jutussa vastauksen näihin ja muutamaan muuhun joulun aikaan mietityttävään kysymykseen.
Voiko kanelia käyttää huoletta joulupuurossa?
Kyllä voi, kanelin käyttö mausteena on vaaratonta. Kaneli sisältää kumariinia, joka on maksalle haitallinen aine. Tilapäinen kanelin käytön lisääminen joulunaikaan ei aiheuta vaaraa.
Paistomittari hajosi kinkun sisään. Mitä teen?
Jos paistomittarin sisällä on jotakin nestettä, se on todennäköisimmin värjättyä liuotinta tai petrolituotetta.
Värjäytyneen osan voi leikata pois, ja loppuruoka on edelleen syöntikelpoista.
Lapseni maisteli joulukukkaa. Ovatko kukat myrkyllisiä?
Kasvien myrkyllisyys riippuu lajista.
Amaryllis, hyasintti ja jouluruusu ovat lievästi myrkyllisiä kasveja. Niiden maistelu voi aiheuttaa ohimeneviä vatsaoireita.
Joulutähden myrkyllisyyttä liioitellaan usein. Maisteltuna se ei yleensä aiheuta mitään oireita tai korkeintaan lieviä vatsaoireita.
Maistelun jälkeen ensiapuna riittää suun huuhteleminen vedellä.
Taapero nuolaisi joulukuusen koristetta. Onko siitä vaaraa?
Ei ole. Joulukuusen koristeista irtoavat väriaineet ja glitter eivät aiheuta akuuttia myrkytystä.
Mitä tehdä, jos lapsi syö kynttilää?
Perinteiset kynttilät on yleensä valmistettu parafiinista tai steariinista.
Kynttilät ovat maisteltuina vaarattomia, joten ei ole tarvetta tehdä mitään.
Myrkytystietokeskus neuvoo äkillisissä myrkytyksissä
Myrkytystietokeskuksen verkkosivujen hakuosiosta löydät tietoa eri kasvien, sienten ja aineiden myrkyllisyydestä. Sivuilla on myös ensiapuohjeet erilaisiin myrkytystilanteisiin.
Myrkytystietokeskus palvelee puhelimitse vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä.
Puhelinnumerot:
- 0800 147 111 (maksuton)
- 09 471 977 (normaalihintainen)
Sinua saattaisi kiinnostaa
Näin asioit laboratoriossa
Onko sinulle määrätty laboratoriotutkimus? Kokosimme vinkkilistan sujuvaan laboratoriokäyntiin.
HUSin laboratoriossa asioiminen on helppoa, erityisesti jos varaat ajan etukäteen ja valmistaudut näytteenottoon oikein. Lue vinkkimme alta!
Tarvitset aina lähetteen
Laboratoriotutkimuksiin tarvitaan aina lääkärin tai hoitajan kirjoittama lähete. Lähete on joko sähköinen tai paperinen.
Laboratoriotutkimusten lähetteessä lääkäri valitsee, mitkä laboratoriotutkimukset sinusta otetaan.
Voit asioida missä tahansa HUSin laboratoriossa
HUSilla on laboratorioita Uudellamaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Voit valita niistä itsellesi sopivan laboratorion.
Löydät kaikki laboratoriomme ja niissä tehtävät tutkimukset verkkosivuiltamme: Laboratoriot
Varaa aika etukäteen
Laboratorioon kannattaa tulla ajanvarauksella. Näin vältyt jonottamiselta.
Varaa aika osoitteessa www.huslab.fi/ajanvaraus. Ajan voi varata myös puhelimitse arkisin klo 7.30–15.30 numerosta (09) 471 86800.
Muistathan perua tai siirtää aikasi, jos et pääsekään paikalle.
Selvitä etukäteen, kuinka sinun tulee valmistautua näytteenottoon
Selvitä tutkimuksen määränneeltä taholta, tarvitseeko sinun paastota ennen koetta ja voitko ottaa lääkkeesi normaalisti.
Jos tutkimuksesi ei vaadi paastoa, kannattaa laboratorioon tulla iltapäivällä. Silloin aikoja on tarjolla parhaiten.
Lisätietoa laboratoriokokeista löydät Terveyskylän Tutkimukseen tulijan talosta
Tulokset saat sinua hoitavasta yksiköstä
Lääkärisi tai hoitajasi sopii kanssasi siitä, miten saat tutkimustulokset: vastaanotolla, kirjeellä, puhelimitse vai sähköisesti OmaKannasta.
Laboratorio tai laboratorion asiakaspalvelu ei anna tuloksia eikä siirrä niitä OmaKantaan.
Katso myös nämä!
Sinua saattaisi kiinnostaa
Nettiterapiat – mielen hyvinvointia kotisohvalta
Nettiterapia on hoitomuoto, jossa terapeutti tukee itsenäistä etenemistä, ja siihen voi osallistua kätevästi omalta tietokoneelta tai älylaitteelta. Tule mukaan nettiterapeutti Eero-Matti Gummeruksen vastaanotolle kuulemaan lisää nettiterapioista.
Jukka Peltola
Jani Alaluusua
3
Nettiterapia on tehokasta matalan kynnyksen hoitoa. Terapia kohdentuu johonkin tiettyyn vaikeuteen, esimerkiksi masennukseen, unettomuuteen tai johonkin ahdistuneisuushäiriöön. Nettiterapiaa on tarjolla myös ruotsin kielellä.
”Nettiterapian otetaan täysi-ikäisten lisäksi 16 vuotta täyttäneitä, kun lääkäri on arvioinut, että potilas hyötyy siitä”, kertoo psykologi ja nettiterapeutti Eero-Matti Gummerus HUSista.
Hoito alkaa noin viikon kuluttua lähetteen saapumisesta. Terapia kestää 2–4 kuukautta.
Nettiterapiat ovat HUSin tuottamia ja potilaalle ilmaisia. Terapiaan voi hakeutua mistä päin Suomea tahansa.
Nettiterapia etenee oman aikataulun mukaisesti
Gummeruksen mukaan nettiterapia perustuu itsenäiseen työskentelyyn, jota voi tehdä itselleen sopivaan aikaan missä vain. Omalla aikataululla etenevä työskentely lisää yleensä potilaan aktiivisuutta ja hallinnan tunnetta elämässä. Nettiterapiaa HUSissa toteuttavat erilaisiin psyykkisiin häiriöihin erikoistuneet psykologit tai sairaanhoitajat.
”Nettiterapiassa edetään osio kerrallaan oppien uusia toimintamalleja tietosisältöjen, videoiden ja harjoitteiden avulla”, sanoo Gummerus.
Jokaiselle viikolle on rakennettu noin tunnin kestävä itsenäisesti tehtävä istunto. Niiden aikana hoidossa oleva potilas pääsee pohtimaan tarkemmin tilannettaan ja hankaluuksia sekä niiden suhdetta omiin ajatuksiin, tunteisiin ja toimintaan. Näiden istuntojen välissä tehdään myös arjen harjoitteita, esimerkiksi päiväkirjaa hyödyntäen. Nettiterapeutti antaa palautetta harjoituksista ja vastaa kysymyksiin istuntojen välissä.
Gummeruksen mukaan onnistunut nettiterapia edellyttää potilaalta rohkeutta kokeilla uusia toimintatapoja ja sitoutumista itsenäiseen työskentelyyn.
Nettiterapia on näyttöön perustuvaa hoitoa
Helppokäyttöiset nettiterapiat pohjautuvat kognitiivisiin ja käyttäytymisterapeuttisiin menetelmiin. Ne täydentävät tarjolla olevia julkisia terapiapalveluita eivätkä sellaisenaan korvaa muita hoitomuotoja.
”Nettiterapiat ovat laajan tutkimusnäytön perusteella tehokkaita ja käytännössä hyvin toimivia hoitoja”, kertoo Gummerus.
Jo kaksikymmentätuhatta ihmistä vuodessa käy nettiterapiaa ja palaute niistä on positiivista.
Artikkeli on julkaistu alun perin HUSin verkkosivuilla 5.11.2024.
Katso myös
Sinua saattaisi kiinnostaa
Palliatiivinen hoito tekee elämästä elämisen arvoista loppuun asti
HUSin Palliatiivinen keskus täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Takana on pitkäjänteinen työ arvokkaan elämän loppuvaiheen puolesta.
“Täysin eri maailma. Palliatiivinen hoito oli tuntematon käsite”, sanoo ylilääkäri, professori Tiina Saarto kuvaillessaan palliatiivista hoitoa 25 vuotta sitten.
Saarto on ollut aikanaan perustamassa HUSin Palliatiivista keskusta, joka sai alkunsa Kipuklinikan toiminnasta. Syöpäpotilaiden kipuvastaanoton siirtyessä Syöpäkeskukseen Saarto otti toiminnasta vetovastuun.
“Nopeasti totesin, että potilaat tarvitsevat myös muiden oireiden hoitoa. Siirtymä kipusateenvarjon alta kokonaisvaltaiseksi palliatiiviseksi hoidoksi on ollut pitkä tie. Palliatiivinen hoito mielletään nykyään kiinteäksi osaksi syövän hoitoa, joka voi alkaa jo varhaisessa vaiheessa. Vastaavaa kehitystä on tapahtumassa myös muissa potilasryhmissä. Kehityksen taustalla on ennen kaikkea asenteiden muutos”, Saarto toteaa.
Kohti yhdenvertaisempaa hoitoa
Valtavia edistysaskelia on otettu vuosien aikana niin HUSissa kuin valtakunnallisesti. Merkittäviä harppauksia ovat Uudellemaalle rakennetut yhtenäiset palveluketjut ja sairaaloiden konsultaatiotoiminta sekä valtakunnallisesti palliatiivisten hoitosuositusten integrointi terveydenhuoltojärjestelmään. STM myönsi HUSille 1,6 miljoonan euron valtionavustuksen Etelä-Suomen yhteistyöalueen palvelujen kehittämiseksi.
“Nyt kaikilla Etelä-Suomen hyvinvointialueilla ja Helsingissä on palliatiiviset keskukset ja kattava kotisairaalaverkosto. Palvelujen ydin on tuoda ne lähelle potilaan kotia riippumatta siitä, missä hän asuu”, Saarto sanoo.
Psykososiaalinen tuki korvaamatonta
Sairaanhoitaja Riikka Rajala on nähnyt pitkän uransa aikana palliatiivisen hoidon kehittymisen. Fyysisten oireiden hoidon lisäksi ymmärretään psyykkinen, hengellinen ja sosiaalinen ulottuvuus.
Palliatiivisessa hoidossa psykososiaalisen tuen merkitys korostuu. Kuoleman lähestyessä ihminen voi kokea eksistentiaalista kärsimystä eli olemassaoloon liittyvää tuskaa.
“Potilaat saavat entistä paremmin psykososiaalista tukea, opastusta ja keskusteluapua henkiseen jaksamiseen sairauden eri vaiheissa. Lisäksi Palliatiivisessa keskuksessa kehitetään tukijärjestelmää pienten lasten perheille tilanteisiin, joissa toinen vanhempi sairastuu vakavasti”, Rajala kertoo.
Vielä on paljon tehtävää
Palliatiivisen hoidon kehittäminen vaatii Saarron mukaan tulevaisuudessa sen nostamista akateemiselle tasolle niin lääketieteen kuin hoitotyön saralla.
“Yliopistosairaalan tehtävänä on kehittää, tutkia ja kouluttaa. Puitteet tähän on oltava kunnossa, jotta palliatiivinen hoito voi edelleen kehittyä”, Saarto painottaa.
Artikkeli on julkaistun alun perin Husarissa 3/2024.
Katso myös
Hoitotapaamisissa panostetaan perheen kohtaamiseen
Synnyttäjät ovat toivoneet Naistenklinikalta kiireetöntä kohtaamista ja ohjausta vauvan hoidosta. Synnyttäneiden osastot ovat vastanneet tarpeeseen hoitotapaamisilla.
Hoitotapaamisessa hoitaja käy kokonaisvaltaisesti läpi perheen tilannetta useiden erillisten piipahdusten sijaan. Hyväksi havaittu toimintamalli on ollut käytössä alusta lähtien Perhepesähotellissa.
”Hoitotapaamisissa seurataan synnyttäjän palautumista ja vauvan vointia, mitataan arvoja ja lääkitään tarvittaessa. Synnyttäjän kanssa käydään synnytyskeskustelu. Isona teemana on imetys – perheen kanssa käydään läpi hyvä imetysasento ja imuote”, osaston 61 apulaisosastonhoitaja Mari Nygren luettelee.
Tapaamiset pyritään järjestämään kullekin perheelle kerran kunkin vuoron aikana: yksi päivällä, yksi illalla ja yksi yövuoron aikana. Ajankohta ja sisältö sovitaan yhdessä perheen kanssa ennakkoon. Hoito räätälöidään aina synnyttäjän voinnin ja perheen tarpeiden mukaan.
”Ensisynnyttäjä tarvitsee yleensä paljon enemmän ohjausta kuin neljännen lapsensa saanut perhe. Sektion jälkeen synnyttäjän vointia tarkkaillaan myös hoitotapaamisten välillä”, Nygren kertoo.
Ennakointi rauhoittaa
Hoitotapaamisten käyttöönotto on vaatinut uusien rutiinien omaksumista. Nygrenin mukaan suurin muutos liittyy oman työn organisointiin.
”Hoitotapaamisiin on valmistauduttava ennakkoon – mitä aion käsitellä perheen kanssa ja mitä tarvitsen mukaan. Suunnittelemme alusta lähtien perheen kotiutumista, jotta ehdimme käymään tapaamisissa läpi kaiken tarvittavan ennen sitä.”
Saatu palaute on vauhdittanut muutosta. Yli 90 prosenttia palautekyselyyn vastanneista asiakkaista on kokenut hoitotapaamiset hyvänä käytäntönä. Nygren on huomannut, että tieto tulevista tapaamisista helpottaa sekä ammattilaisia että perheitä.
”Keskitetyt hoitotapaamiset rauhoittavat osaston arkea merkittävästi. Perheet pystyvät orientoitumaan tapaamiseen ja voivat miettiä kysymyksiä etukäteen. Tapaamisten välissä he saavat tutustua kaikessa rauhassa uuteen perheenjäseneen.”
Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 3/2024.
Katso myös
Saman sairauden kokenut voi olla tärkein kuuntelija
Hyvä kohtaaminen koostuu näennäisesti pienistä asioita, mutta potilaalle ne voivat merkitä paljon.
Kyse on myötätunnosta ja potilaan huomioimisesta, potilaan laittamisesta pääosaan.
”Muistan, kun olin ensimmäistä kertaa paksusuolen tähystyksessä. Tilanne oli hyvin jännittävä ja toimenpide kivulias. Siinä hetkessä kohtasin sairaanhoitajan rauhallisen, läsnä olevan ja lämpimän katseen. Koin olevani turvallisissa käsissä. Kun hän huomasi, että minulla oli vaikeaa, hän laittoi kätensä olkapäälleni. Vielä vuosienkin kuluttua pystyn palaamaan tuohon hetkeen ja voin tuntea hänen kosketuksensa”, Päivi Seppänen kertoo.
Päivi sairasti vuosia levinnyttä suolistosyöpää ja kokee saaneensa aina erinomaista hoitoa ja kohtelua HUSin sairaaloissa. Tästä kiitollisena hän on halunnut parannuttuaan auttaa muita potilaita. Syöpäkeskuksen vapaaehtoisena vertaistukijana Päivi on toiminut vuodesta 2015 lähtien niin OLKA-pisteellä kuin vuodeosastoillakin.
Useimmat hyötyvät vertaistuesta
Vertaistuen perusajatus on, että potilas valitsee, mistä hän haluaa puhua ja milloin. Koska useimmat potilaat hyötyvät vertaistuesta, hoitohenkilöstön kannattaa rohkaista potilaita siihen.
Päivi muistuttaa, että kaikki potilaat eivät halua puhua sairaudestaan. Joillekin tärkeintä on vain tulla kuulluksi. Potilaalle vertaistukijan kanssa juttelu voi olla hengähdystauko kaikesta sairauteen liittyvästä.
”Pystyn antamaan aikaa ja kuuntelemaan. Useimmat potilaat haluavat jutella vertaistukihenkilön kanssa. Monelle on tärkeää kohdata joku saman kokenut.”
Vertaistuen lisäksi Päivi on ollut kokemusasiantuntijana mukana suunnittelemassa esimerkiksi Siltasairaalan uusia potilastiloja ja käynyt puhumassa lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijoille potilaan kohtaamisesta. Hän kertoo esimerkin hyvästä kohtaamisesta oman sairautensa alkuajoilta:
”Kun menin syöpätautien poliklinikalle ensimmäistä kertaa, vastassa oli lääkäri, joka otti molemmat käteni omiensa väliin, katsoi silmiin ja toivotti tervetulleeksi. Hänen olemuksensa viesti, että olin tärkeä siinä hetkessä. Siitä alkoi pitkä ja hyvä hoitosuhde.”
Päivi Seppäsen vinkit arvostavaan kohtaamiseen:
- Ole läsnä ja kuuntele aidosti, mitä potilas sanoo. Älä mieti muita asioita.
- Ole inhimillinen ja oma itsesi, mutta samalla ammattilainen. Vahva ammattitaito luo turvallisuutta.
- Huomioi myös läheinen. Myös hänellä on usein valtava huoli tai suru, jonka kanssa hän saattaa jäädä yksin.
Artikkeli on julkaistu alun perin Husarissa 3/2024.
Katso myös
Huimaus – Harmiton vaiva vai hälytysmerkki?
Huimaus on yleinen vaiva, joka voi herättää huolta ja epävarmuutta. Tule mukaan neurologi Silja Rädyn vastaanotolle kuulemaan lisää huimauksesta.
Maria van der Meer
Taavi Lampinen, Jani Alaluusua
3
Huimaus on hyvin tavallinen oire ja yleinen päivystyskäyntien syy.
Huimauksen taustalla on monia syitä. Huimaus voi johtua aivojen, sisäkorvan, niskan, sydämen tai verenpaineen säätelyn toimintahäiriöistä. Myös monet lääkkeet ja aineenvaihduntaan liittyvät syyt, kuten matala verensokeri tai anemia voivat aiheuttaa huimausta.
”Yleisimpiä huimauksen syitä ovat niskaperäinen huimaus, sisäkorvassa syntyvä hyvälaatuinen asentohuimaus ja pystyyn noustessa verenpaineen laskusta johtuva huimaus”, kertoo neurologian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Silja Räty HUSista.
Huimaus johtuu usein useasta samanaikaisesta syystä.
Varoitusmerkkeinä neurologiset oireet, sydänoireet ja huimauksen äkillisyys
Neurologi Räty korostaa, että huimaus on vain harvoin vakavan sairauden oire, mutta tietyissä tilanteissa on syytä hakeutua nopeasti hoitoon.
Tällöin huimausoire voi kertoa aivoverenkiertohäiriöstä tai sydänongelmista.
”Jos huimaukseen liittyy muita neurologisia oireita, kuten kahtena näkeminen, puhevaikeudet tai halvausoireita, voi kyseessä olla aivoverenkiertohäiriö. Varoitusmerkki on myös se, jos huimaus on niin äkillinen ja voimakas, että on hankala olla pystyssä”, hän kertoo.
Myös tajunnanmenetys tai huimaukseen liittyvät sydänoireet, kuten rytmihäiriötuntemukset ovat merkkejä, jotka vaativat välitöntä arviointia terveydenhuollossa.
Huimauksen taustalla vain harvoin vakava syy
Huimausoireen selvittely lääkärin vastaanotolla alkaa haastattelulla huimauksen oirekuvasta. Tärkeässä roolissa on neurologinen statustutkimus, verenpaineen mittaus, sydämen kuuntelu ja korvaperäisen huimauksen testit. Tarvittaessa voidaan ottaa sydänfilmi eli EKG tai verikokeita. Tietyn erikoisalan hoitoa vaativaa sairautta epäiltäessä konsultoidaan erikoislääkäriä, muun muassa neurologia, jos pohditaan aivojen kuvantamisen tarvetta.
Hoito riippuu huimauksen syystä. Asentohuimausta voidaan hoitaa liikehoidolla, ja verenpaineen laskusta johtuvaa huimausta ehkäistä hitaalla nousemisella tai pohkeiden jumppaamisella. Niskaongelmissa tai asentohuimauksessa fysioterapeutin ohjaus on hyödyksi.
Jos äkilliseen huimaukseen liittyy muita neurologisia oireita, voi olla kyse aivoverenkiertohäiriöstä, jolloin tarvitaan välitöntä arviota. Tuolloin on syytä soittaa hätäkeskukseen. Uhkaavassa aivoinfarktissa voidaan harkita liuotushoitoa.
“Huimaus on kuitenkin hyvin yleinen oire, ja harvoin taustalla on vakavaa syytä”, Räty sanoo.
