Jorvin sairaalan Vastasyntyneiden osasto L2:lla on kesän alusta alkaen ollut HelsinkiMission vapaaehtoisia perhekavereita sylikaveritehtävissä. Perhekaverit ovat HelsinkiMission ja HUSin kouluttamia vapaaehtoisia, joiden tehtävänä on tarjota osastolla hoidettaville vauvoille syli, kun oma vanhempi ei pääse paikalle. 

Osastolla hoidetaan ennenaikaisesti syntyneitä tai muutoin sairaalahoitoa vaativia vauvoja, joilla ei enää ole tehohoidon tarvetta.

Osaston henkilökunta ja HelsinkiMissio suunnittelivat toimintaa tiiviisti yhdessä ennen sen aloittamista. Mallia otettiin muun muassa Yhdysvalloista ja Saksasta, jossa sylikavereita (cuddler volunteers) on ollut pitkään.  Suomessa ei ole aiemmin käytetty vapaaehtoisia vastasyntyneiden sairaanhoidossa tässä muodossa. 

Sylikaveritoiminta on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Ensimmäisinä kuukausina perhekavereita on tarvittu osastolla jopa viitenä päivänä viikossa. 

Vauvan paikka on sylissä

Kaikkien vauvojen omat vanhemmat eivät aina pysty olemaan osastolla niin usein kuin tarvetta olisi. Kotona saattaa esimerkiksi olla sisaruksia, jotka myös tarvitsevat vanhempiaan. Samalla vauvan hoitoaika sairaalassa saattaa venyä jopa kuukausiin. 

”Hoito osastollamme on perhekeskeistä. Ohjaamme ja kannustamme vanhempia osallistumaan tiiviisti oman lapsensa hoitoon, kertoo osastonlääkäri Mari Mahlman.

Tavoitteena, että kaikki osastolla hoidossa olevat lapset pääsisivät vähintään kerran päivässä oman vanhempansa syliin. Vanhempien niin toivoessa voi lasta sylitellä myös joku muu lapselle läheinen aikuinen, esimerkiksi isovanhempi. 

”Aina vanhemmat eivät pääse osastolle säännöllisesti.  Silloin sylin lapselle voi tarjota perhekaveri. Vapaaehtoisten syli rauhoittaa myös esimerkiksi vieroitusoireisen vauvan oloa, jolloin hoitaja vapautuu muihin hoidollisiin tehtäviin”, osastonhoitaja Tuuli Suominen kertoo.

Positiivista palautetta perheiltä

Aloite perhekavereiden käyttöön voi tulla joko henkilökunnalta tai perheeltä. Ennen sylittelyä henkilökunta keskustelee vanhempien kanssa HelsinkiMission perhekaveritoiminnasta. 

Perhekaverit voivat olla perheiden apuna sylikaveritoiminnan lisäksi muillakin tavoin. Perhekaverit voivat työvuoronsa aikana toimia juttuseurana vanhemmalle tai olla isomman sisaruksen seurana ja leikkikaverina, kun vanhemmat hoitavat vauvaa.  

Vanhemmat ovat ottaneet perhekaverihyvin vastaan. Usein käy niin, että perhekaveri vierailee saman perheen ja vauvan luona useampia kertoja.

Sylittelyä vauvan ehdoilla

Sylittely tapahtuu aina vauvan ehdoilla ja päivärytmin mukaisesti. Ennen sylittelyä hoitaja on syöttänyt vauvan ja vaippa on vaihdettu. Tämän jälkeen pieni on valmis vapaaehtoisen syliteltäväksi. Sylikaverit käyttävät sairaalatakkia sylitellessään vauvoja.  Sylittely ei vaikuta vauvan lääketieteelliseen hoitoon, josta vastuu on osastolla.

”Vapaaehtoiset eivät toteuta hoidollisia toimenpiteitä, esimerkiksi vaihda vaippoja tai syötä lapsia. Heidän tehtävänään on tarjota syli vauvalle. Yksin heitä ei jätetä, hoitohenkilökuntamme on aina napin painalluksen päässä, ja hoitaja käy säännöllisesti huoneessa tarkistamassa tilanteen”, Mari Mahlman kertoo.

Vapaaehtoisvuoro kestää kolme tuntia. Vuoron aikana ehtii sylitellä yhtä tai kahta vauvaa.

"Sylikaverina toimiminen Jorvissa on ollut minulle poikkeuksellisen merkityksellinen kokemus. Jokainen vauva, jonka olen saanut ottaa syliin, on ollut ainutlaatuinen – omalla tavallaan herkkä, vahva ja ihmeellinen. On ollut koskettavaa nähdä, kuinka sylissä olo rauhoittaa vauvan uneen. Samalla myös oma mieli hiljenee ja lepää – usein huomaan nukkuvani itsekin poikkeuksellisen levollisesti sylivuoron jälkeisen yön."
- Vapaaehtoinen

Vauvan kanssa aika pysähtyy

Pitkän työuran lasten ja nuorten parissa tehnyt Päivi Konttinen on toiminut jo muutaman vuoden vapaaehtoisena perhekaverina HelsinkiMission kautta Uudessa lastensairaalassa. Kun tieto uuden sylikaveritoiminnan käynnistymisessä vastasyntyneiden osastolla tuli, hän ilmoittautui heti mukaan. 

”Vauvaikäiset ovat lähellä sydäntäni. Lähes aina käy niin, että vauva rauhoittuu syliin, vaikka kyseessä on vauvalle vieras aikuinen. Uskon, että meistä perhekavereista on hyötyä ja iloa”, Konttinen sanoo.

Vauvan kanssa pitää osata pysähtyä ja olla vaan. Kun hoitaja asettaa vauvan syliin, siinä saattaa mennä tunnista kolmeen tuntiin, kun vauva nukkuu rinnalla. 

”Virikkeitä ei huoneessa ole radiota lukuun ottamatta. Yksi ilta kuunneltiin vauvan kanssa humppaa ja valssia, kun radiosta tuli lauantain toivotut”, Konttinen naurahtaa. 

Myös Marianna Monte-Rautanen on tehnyt usean vuoden ajan vapaaehtoistyötä HelsinkiMission kautta. Hänelläkin on taustaa työskentelystä lasten kanssa. 

”Tämä vapaaehtoistyö sopii minun arkeeni. Voin tehdä sitä omien aikataulujeni mukaan pari kertaa kuukaudessa. Samalla koen tekeväni merkittävää työtä perheiden hyväksi”, Monte-Rautanen sanoo.  

Vapaaehtoiset ovat saaneet henkilökunnalta positiivista palautetta. Syliä tarvitaan.

”Joka kerta, kun lähden vapaaehtoisvuorosta, mieli on rauhallisempi. Kohtaamiset sairaalassa tuovat hyvän mielen”, Monte-Rautanen toteaa. 

Potilaiden kaatumiset sairaaloissa ovat hyvin yleisiä ja ne aiheuttavat sekä inhimillisiä että taloudellisia kustannuksia – läheisten kokemasta huolesta puhumattakaan. 

Koko Suomessa tapahtuu joka vuosi noin 400 000 kaatumis- ja putoamistapaturmaa, joista seuraa noin 7 000 lonkkamurtumaa. Yhden lonkkamurtuman hinta voi olla jopa 30 000 euroa.  

Kaatumiset voivat aiheuttaa potilaalle murtumien lisäksi esimerkiksi nyrjähdyksiä ja pään vammoja, sekä henkistä kuormitusta, ahdistusta ja toipumisen viivästymistä – pahimmillaan jopa kuoleman.

Sairaaloille kaatumiset puolestaan aiheuttavat kustannuksia esimerkiksi leikkausten ja pitkittyneiden hoitojaksojen kautta. Kaatumista ehkäisevään työhön onkin viime vuosina kiinnitetty sairaaloissa erityistä huomiota.

Kaatumisten määrä on lievässä laskussa 

Väestö ikääntyy, mikä lisää terveydenhuollon palvelutarvetta. Ikääntyminen onkin yksi merkittävimmistä kaatumisriskiä lisäävistä tekijöistä. 

”Kaatumisten ehkäisy on noussut keskeiseksi potilasturvallisuussa. Myös esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO on nostanut kaatumiset ohjelmiinsa”, kertoo kehittämispäällikkö Anniina Heikkilä HUSin hoitotyön johdosta.

Kun työ kaatumisten ehkäisemiseksi käynnistyi HUSissa vuonna 2012, kirjattiin vuodessa 200–300 kaatumista. Koska nykyisin kaatumiset kirjataan herkemmällä seulalla, kaatumisia on tilastollisesti paljon enemmän, mutta trendi ollut viime vuosina lievästi laskeva. Potilaiden kaatumiset ovat kuitenkin yleisin tapaturma.

”Kaikkia kaatumisia ei voida koskaan estää, mutta tutkimusten mukaan 20–30 prosenttia voidaan estää hoidon aikana”, Heikkilä sanoo.

Kaatumiset sairaalassa ovat myös Magneetti-laatujärjestelmässä yksi seurattavista laatuindikaattoreista. Tuloksia seurataan tarkasti senkin vuoksi. Kaatumisten ehkäisystä järjestetään jatkuvasti erilaisia koulutuksia ja noin 600 huslaista suorittaa vuosittain verkkokurssin kaatumisten ehkäisystä. 

Nopea reagointi tärkeää – väärienkin hälytysten kustannuksella

Potilaita kaatuu usein öisin, kun henkilökuntaa on vähemmän, huoneissa on vähän valaistusta ja potilaalla on mahdollisesti unilääkitys.

Erilaiset digitaaliset ratkaisut auttavat parhaimmillaan hoitohenkilöstöä reagoimaan nopeasti – vaikka vääriäkin hälytyksiä tulee. Joillakin HUSin osastoilla on käytössä tekoälypohjainen Verso Vision -kaatumisenestojärjestelmä. Se antaa hoitohenkilökunnalle hälytyksen potilaan liikehdinnästä, joka voi johtaa kaatumiseen. 

”Verso Vision on hyvä lisäapu. Toki turhiakin hälytyksiä tulee, mutta jos kaatumisia halutaan ehkäistä, on päästävä ajoissa paikalle varmistamaan potilaan tilanne. Yksikään reagointi ei ole turha, jos sillä voidaan estää kaatuminen”, sanoo lähihoitaja Kim Lindström Sydän- ja keuhkokeskuksesta.

Osastoilla on käytössä myös kameravalvonta. 

Potilaan kaatumisriski arvioidaan etukäteen

Hoitohenkilöstöllä on monia keinoja arvioida etukäteen potilaan kaatumisriskiä. Silloin kaatumisiin voi valmistautua ennakkoon. 

”Apulaisosastonhoitaja tai vuorovastaava välittää tietoa tulevien potilaiden kunnosta, minkä perusteella voimme arvioida kaatumisriskiä. Potilaat, joilla arvioidaan olevan riski kaatumiseen, pyritään sijoittamaan hoitaja-asemien lähellä oleviin huoneisiin. Lisäksi farmaseutti kirjaa ennakkoon hoitajille tiedoksi potilaan kaatumisvaaraa lisäävät lääkkeet”, kertoo opetushoitaja Jaana Syrjä Syöpäkeskuksesta.

Myös Apotista löytyvä kaatumismittari auttaa riskiarvion tekemisessä. Jos kaatuminen kaikesta ennakoivasta työstä huolimatta tapahtuu, tehdään siitä raportti HaiPro-järjestelmään. Raportoinnin avulla tapahtuneesta voi oppia ja kehittää toimintaa entistä paremmaksi.

”Kaatumisen ennaltaehkäisy on todellista tiimityötä. Potilaan, omaisten, hoitajien, lääkäreiden, ja fysioterapeuttien lisäksi myös laitoshuollolla on tärkeä rooli: esimerkiksi ruuan jättäminen oikeaan paikkaan, siivouksen jälkeen tavaroiden laittaminen paikoilleen tai tilojen kuivuuden varmistaminen ovat erittäin tärkeitä osia kokonaisuudessa”, Syrjä jatkaa.

On todella tärkeää, että potilaat kertovat avoimesti ja matalalla kynnyksellä hoitajille oireistaan ja avun tarpeestaan. Se ei ole hoitajien kuormittamista – päinvastoin. Mitä paremmin voidaan ennakoida, sitä paremmin voidaan ehkäistä ja näin helpottaa kaikkien työtä.

”Kun ehkäisemme kaatumisia, vähenevät myös inhimillinen kärsimys, taloudelliset kustannukset ja hoitajien työtaakka”, kiteyttää perushoitaja Anneli Tenkanen Syöpäkeskuksesta.

Haittaa aiheuttavat kaatumiset HUSin vuodeosastoilla per 1000 hoitopäivää (sisältää somatiikan ja psykiatrian vuodeosastot). Esimerkiksi vuonna 2024 kaatumisia, joista potilaalle on aiheutunut haittaa oli 525 kappaletta ja hoitopäiviä 565 914 kpl. 

Kaatumisella tai putoamisella tarkoitetaan tahatonta tilannetta, jossa henkilö päätyy makaamaan tai muuhun asentoon lattialle, maahan tai alemmalle tasolle. 

Kaatuminen, josta potilaalle seuraa jotain haittaa, tarkoittaa esimerkiksi kipua, mustelmia tai murtumia. 

Kansainvälisesti kaatumisia seurataan suhdelukuna, eli kaatumiset per 1000 hoitopäivää, mikä mahdollistaa tietojen vertailun eri yksiköiden ja organisaatioiden välillä.

Peijaksen sisätautien ylilääkäri Laura Sundell kohtaa alkoholiongelmaisia potilaita päivittäin. 

”Potilaat tulevat päivystykseen erilaisten alkoholista johtuvien sairauksien tai haittavaikutusten vuoksi. Tyypillisiä tapauksia ovat päihtymyksen aiheuttamat kaatumiset, erilaiset sekavuustilat sekä alkoholin käytöstä aiheutuvien sairauksien pahenemisvaiheet.”

Alkoholi aiheuttaa hoitoon erityispiirteitä

HUSissa hoito keskittyy alkoholin liikakäytön aiheuttamien elimellisten sairauksien, kuten maksa- tai haimatulehdusten hoitoon.

”Toki myös tuemme alkoholista irtautumista. Suoranaisessa alkoholista irti pääsemisessä auttavat esimerkiksi perusterveydenhuolto, järjestöt tai työterveyshuolto”, Laura Sundell kertoo.

”Huomioimme hoidossa myös alkoholin aiheuttamat erityispiirteet: esimerkiksi unettomuuden, mielialaongelmat tai riippuvuuden aiheuttaman huonon sitoutumisen hoitoon.”

Osassa HUSin sairaaloista työskentelee päihdehoitaja. Hän järjestelee esimerkiksi katko- tai laitoskuntoutuspaikkaa erikoissairaanhoidon jälkeen tai matalamman kynnyksen keskusteluapua päihdetyöntekijän kanssa.  

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan alkoholin kokonaiskulutus vähentyi vuonna 2024 yli neljä prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Alkoholin käyttö on nuorilla polarisoitunut eli sekä absolutisteja että runsaasti käyttäviä löytyy. Yksittäisistä ryhmistä eläkeikäisten naisten alkoholin käyttö on noussut selkeästi.

Laura Sundellin mukaan pitkällä aikavälillä alkoholiongelmat eivät sinällään ole lisääntyneet, mutta suonensisäisten huumeiden käytön lisääntyminen on tehnyt hoidosta hankalampaa.

”Monipäihderiippuvaiset potilaat ovat usein sairaampia ja heillä on enemmän ongelmia ja elämänhallinnan haasteita.”  

Ongelma otettava puheeksi ilman syyllistämistä

Runsaalla alkoholin käytöllä on myös vaikutuksia muihin jo olemassa oleviin tai uusiin sairauksiin.

”Terveelliset elämäntavat ja maltillinen alkoholin käyttö antavat paremman ennusteen hoidon tehoamiseen. On tärkeää huomata, että runsas alkoholin käyttö voi olla esteenä muiden sairauksien hoitoon. Esimerkiksi maksasairaus voi estää sytostaattihoidon”, Laura Sundell korostaa. 

Alkoholi aiheuttaa monen elimen vajaatoimintaa, esimerkiksi sydämen, maksan ja munuaisten, ja haittaa siksi sairauksien hoitoa ja heikentää potilaan toipumista. 

Mikä on lääkärin vastuu, kun potilaalla on alkoholiongelma? 

”Ongelma on otettava puheeksi: jokainen puuttuminen on mahdollisuus saada apua, vaikka elintapoihin usein onkin vaikea puuttua. Minun näkökulmastani alkoholismi on sairaus eikä ihmisiä pidä siitä syyllistää. Oireiden uusiutuminen tai paheneminen ei tarkoita epäonnistumista, täytyy vain jatkaa ponnistelua alkoholin ongelmakäytön lopettamiseksi.”

Sitä voisi luulla aivan tavalliseksi toimistorakennukseksi. Vieressä humisee Mannerheimintie ja sen takana kohoaa vanha Tilkan sotilassairaala. Ohi kulkee ihmisiä töihin, kotiin ja kuka minnekin, mutta vain harva tietää, että noiden seinien sisällä luodaan joka päivä uutta elämää.

Ollaan Tilkan Viuhkassa, jossa sijaitsee HUSin Lisääntymislääketieteen yksikkö. Täällä tehdään Uudenmaan alueen kaikki julkisen terveydenhuollon lapsettomuushoidot.

Ja paljon tehdäänkin – viime vuonna HUSissa tehtiin yhteensä noin 2 500 munasolukeräystä ja inseminaatiota. Jos mukaan laskee myös pakastealkionsiirtokierrot, on määrä noin 4 600. Lapsettomuuslähetteiden määrä on kasvanut viidessä vuodessa 38 prosenttia, eikä tahti osoita hiipumisen merkkejä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan hedelmöityshoitojen kokonaismäärä on kuitenkin pysynyt tasaisena. Vuonna 2023 hoitoja aloitettiin 14 500 ja vuonna 2024 luku oli 14 300. Julkisella sektorilla tehdään yli 60 prosenttia kaikista hedelmöityshoidoista.

Jono on lyhyempi, kuin moni luulee

Moni murehtii julkisen puolen pitkiä jonoja ja miettii, lipuuko lapsihaave hoitojen alkua odotellessa ulottumattomiin. Lisääntymislääketieteen yksikön osastonylilääkäri Hanna Savolainen-Peltosella on heille hyviä uutisia: vaikka potilaita on yhä enemmän, ovat odotusajat lyhentyneet.

“Meillä on tehty paljon jonojen lyhentämiseksi. On kehitetty hoitopolkuja, tehostettu toimintaa, rekrytoitu lisää henkilökuntaa. Siten on voitu kasvattaa hoitojen määrää.”

Yleinen virhekäsitys on, että jonossa pitäisi odotella vuosia. Vaikka jonotusta tulee monessa eri hoidon vaiheessa, on tilanne onneksi oletuksia parempi. Omilla soluilla tehtäviin IVF-hoitoihin jonotetaan muutama kuukausi, eikä inseminaatioihin ole jonoa ollenkaan.

Jonot lahjasoluhoitoihin ovat pidemmät, sillä luovutetuista sukusoluista on jatkuva pula. Lahjasiittiöitä joutuu odottamaan lähes vuoden ja lahjamunasoluja 1–2 vuotta.

Lahjasoluhoitoja on saanut julkisesta terveydenhuollosta vuodesta 2019. Erityisesti lahjasiittiöhoitojen määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta, ja syy siihen on tiedossa.

“Tietoisuus hoidoista on lisääntynyt. Hoidot ovat julkisella edullisempia ja ne ovat mahdollisia entistä useammalle”, Savolainen-Peltonen sanoo.

Hedelmällisyyteen voi vaikuttaa

Tahattomasta lapsettomuudesta kärsii noin joka viides suomalainen. Syyt voivat olla lääketieteellisiä tai sosiaalisia. Kun puhutaan lääketieteellisestä näkökulmasta, yksi tärkeimmistä tekijöistä on naisen ikä.
Naisen hedelmällisyys alkaa laskea 30-vuotiaana ja kääntyy voimakkaampaan laskuun 35 ikävuoden jälkeen. Vaikka miehillä iän vaikutus ei ole yhtä voimakas, eivät siittiötkään säily virkeinä ja hyvälaatuisina läpi elämän.

Hoitoihin hakeudutaankin yhä vanhempana. Viime vuonna ensimmäiseen koeputkihedelmöityshoitoon hakeutuvien naisten keski-ikä oli HUSissa 34,2 vuotta. 

Iälleen meistä kukaan ei voi mitään. Savolainen-Peltonen kuitenkin muistuttaa, että omaan hedelmällisyyteen voi onneksi vaikuttaa monin tavoin. Kun nukkuu riittävästi, syö ravitsemussuositusten mukaisesti  ja välttää päihteitä ja nikotiinituotteita, on tehnyt jo paljon.

“Liikunta on hyvästä, mutta ei silloin, jos sen harrastaminen menee äärimmäisyyksiin”, sanoo lisääntymislääketieteen yksikön apulaisosastonhoitaja Elisa Rinta-Lusa. 

Tavallisimpia syitä lapsettomuudelle ovat naisella ovulaatiohäiriöt , endometrioosi ja munanjohdinviat. Miehellä lapsettomuutta selittävät usein siemennesteviat. Viime vuosina huolta on herättänyt miesten siemennesteen laadun heikkeneminen. Sen taustalla voivat olla erityisesti elämäntavat ja ympäristön kemikaalit. Lapsettomuuden syy selviää useimmissa tapauksissa, mutta jopa 30 prosenttia jää vaille selitystä.

Selviääpä syy tai ei, on lapsettomuuden hoitoon useita keinoja. Jokaiselle potilaalle valitaan hoitomuoto, joka sopii juuri hänen tilanteeseensa.

Kevyimmästä päästä on munarakkulan kypsytyshoito, jossa potilas käyttää ovulaatiota vahvistavaa lääkitystä. Inseminaatiossa kohtuonteloon ruiskutetaan ohuen katetrin avulla siittiöitä ovulaation aikaan. Koeputkihedelmöityshoidossa hormonipistoksilla stimuloidaan munasarjoja niin, että munasoluja kypsyy kerralla useampia. Ne kerätään ohuen neulan avulla emättimen kautta ja hedelmöitetään laboratoriossa.

Lapsettomuushoidot ovat tutkitusti turvallisia

Lapsettomuushoidoilla on raskas maine. Niihin liittyy verikokeita, ultraäänitutkimuksia, neuloja ja lääkkeitä. Kun hoitoihin lopulta pääsee, voi takana olla jopa vuosia jatkunut toivon ja epätoivon värittämä tie.

Osa kuitenkin yllättyy esimerkiksi munasolukeräyksen helppoudesta. Toimenpide kestää vain 5–10 minuuttia ja siihen saa tehokkaan kipulääkityksen.

“Moni sanoo, että jos olisin tiennyt, en olisi jännittänyt”, Rinta-Lusa sanoo.

Jos hoidoissa käytettävät pistokset pelottavat, saa niiden käyttöön apua ja henkilökohtaista opastusta lisääntymislääketieteen yksiköstä.

Hoidoissa käytetään erilaisia hormonilääkityksiä. Savolainen-Peltonen muistuttaa, että lapsettomuushoidot ovat tutkitusti turvallisia sekä hoidetulle että lapselle.

Julkisella saa tehokasta hoitoa

Tavoitteena tietenkin on, että hoitoja tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Saisiko yksityiseltä puolelta parempaa hoitoa kuin julkiselta?

“Julkisella saa yhtä hyvää hoitoa. Seuraamme jatkuvasti alan viimeisimpiä tutkimuksia ja teemme tutkimuksia ja hoitoja, jotka ovat tutkimusnäytön perusteella vaikuttavia. Synnytyksen todennäköisyyden tulee olla vähintään 10 prosenttia hoitokiertoa kohti”, Savolainen-Peltonen sanoo.

Vastoin yleistä uskomusta julkisella puolella tehdään myös esimerkiksi alkiodiagnostiikkaa ja alkiokuoren avauksia. Toimenpiteiden pitää kuitenkin olla parin tilanteessa perusteltuja.

Jokaisen hoitokerran jälkeen yksikössä arvioidaan, miten seuraavaksi kannattaa edetä. Asiaa ei päätä yksi lääkäri, vaan suunnittelu tehdään erityisesti haastavissa tilanteissa usean ammattilaisen kesken. Hoitopolku ei ole kaikille sama, vaan perustuu yksilölliseen arvioon. Siksi myös hoitokertojen määrä on yksilöllinen.

Edes järeimmät lapsettomuushoidot eivät aina takaa raskauden onnistumista. Myös raskauden alkaminen voi herättää monenlaisia tunteita. Tukea hoitojen keskellä saa HUSin sairaalapastorilta ja esimerkiksi omalta terveysasemalta tai jopa työterveyshuollosta. Nimestään huolimatta sairaalapastorin kanssa keskustelu voi olla täysin vapaata uskonnollisuudesta.

Lisääntymislääketieteen yksikössä työskentelee myös psykologeja, mutta suurimman osan heidän työajastaan lohkaisee lahjasoluneuvonta.

Hoitotulokset paranevat koko ajan

Lisääntymislääketieteen yksikössä potilaiden unelman eteen töitä tekee 60 huippuammattilaista: kätilöitä, sairaanhoitajia, perushoitajia, lääkäreitä, biologeja, bioanalyytikkoja, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä. Heidän avullaan jopa 80 prosenttia tutkimuksiin hakeutuneista saa lopulta toivomansa lapsen.

Alan tulevaisuus näyttää valoisalta.

“Kehitystä tulee koko ajan: tutkimuksissa, lääkkeissä, laboratoriotekniikoissa ja alkiodiagnostiikassa”, Savolainen-Peltonen sanoo.

Yksi viimeisimmistä tutkimuskohteista on tekoälyn käyttö lapsettomuushoidoissa. Tekoäly voisi auttaa esimerkiksi siirrettävien alkioiden valinnassa, hoidon ennusteen arvioinnissa ja entistä yksilöllisemmässä hoidon valinnassa.

Ohikulkija voisi sanoa, että kuulostaa tieteiselokuvalta. Hoidoissa kävijä saattaisi kutsua sitä ihmeeksi.

Mannerheimintien varrella, vaaleassa toimistorakennuksessa luotetaan tieteeseen. Ei se silti lakkaa koskettamasta. Niiden seinien sisällä saa joka vuosi alkunsa yli 600 uutta elämää.

Miten pääsen lapsettomuushoitoihin? Entä mitä niissä tapahtuu?
Katso usein kysytyt kysymykset täältä. 

Mistä tukea lapsettomuuden polulle?
Lapsettomuus voi olla yksi elämän suurimmista kriiseistä. Terveyskylän sivulle on koottu tietoa siitä, mistä tukea voi saada. 

Haluatko luovuttaa sukusoluja?
Tarvitsemme jatkuvasti uusia siittiöiden ja munasolujen luovuttajia. Lue lisää luovuttamisesta Sukusolupankin sivuilta. 
 

Sairaalaan tulo on monesti jännittävä tilanne. Jos edessäsi on yksi tai useampi yö HUSin lakanoissa, helpottaa valmistautumista se, kun pakkaat hyvissä ajoin mukaan muutaman tärkeän asian – ja maltat jättää jotain kotiinkin.

Oletko tulossa synnyttämään? Onneksi olkoon! Katso tästä tarvikelistaus synnytyssairaalaa varten.

Lasten plastiikkakirurgian sekä siihen liittyvän muun hoidon tavoitteena on ennen kaikkea lapsen elämän laadun parantaminen. Kehityshäiriö voi aiheuttaa ongelmia muun muassa hengityksessä, syömisessä ja puhumisessa.

Fyysisten ongelmien lisäksi ulkonäköön vaikuttava kehityshäiriö voi aiheuttaa ahdistusta, heikentää itsetuntoa ja aiheuttaa ongelmia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Hyvä hoito vaatii monien eri ammattiryhmien osaamista, jotta kehityshäiriön vaikutus lapsen elämänlaatuun olisi mahdollisimman pieni.

Kaikki lasten plastiikkakirurgian ammattilaiset saman käytävän varrella

Helsingissä Puistosairaalassa toimiva HUSin Huuli- ja suulakihalkiokeskus HUSUKE on Suomen ainoa lasten plastiikkakirurginen yksikkö. Lasten plastiikkakirurgialla korjataan huuli- ja suulakihalkioiden sekä kraniosynostoosien lisäksi ulkokorvan kehityshäiriöitä sekä muita pään ja kasvojen alueen kehityshäiriöitä. Lisäksi vuosittain leikataan joitakin jättiluomia ja kasvaimia.

Suuri osa plastiikkakirurgisia lapsipotilaita hoitavista työskentelee Puistosairaalassa saman käytävän varrella. Potilaan kannalta se on kätevää, sillä saman käynnin aikana voi olla tarvetta tavata useamman eri alan ammattilaista. Moni potilas tulee muualta Suomesta ja sairaala-alueella liikkuminen helpottuu, kun kaikki palvelut löytyvät yhdestä paikasta.

”Me hoidamme tietyillä diagnooseilla olevia potilaita. Sikiödiagnostiikka on nykyään niin kehittynyttä, että usein ensimmäinen kontakti on jo ennen lapsen syntymää. Hoidamme potilaita vauvasta vaariin; vanhin leikkaamani halkiopotilas oli juuri eläkkeelle jäänyt. Tämä on meille iso vahvuus”, osastonylilääkäri Junnu Leikola sanoo.

Aikuispotilaiden kohdalla kyse on useimmiten korjausleikkauksista, joilla korjataan aiemman kirurgian jättämiä haittoja.

Synnynnäisistä kehityshäiriöistä kärsiviä potilaita seurataan aina koko kasvun ajan aikuisuuteen saakka. Seurantakäynnit harvenevat iän myötä, jos kaikki sujuu hyvin. Leikola korostaa, että HUSUKE on ennen kaikkea konsultoiva yksikkö, joka antaa tukea perusterveydenhuoltoon kaikkialle Suomeen sekä kouluttaa valtakunnallisesti.

”Konsultoimme paljon esimerkiksi oikomishoidossa ja annamme hoito-ohjeita potilaan oman paikkakunnan ammattilaisille”, Leikola kertoo.

Huuli- ja suulakihalkiot korjataan vauvana - arpi on kuitenkin pysyvä

Suulakihalkioiden esiintyvyys Suomessa on suurempaa kuin muissa länsimaissa, jos verrataan eri halkiotyyppien esiintyvyyttä. Syytä tähän ei tiedetä, mutta esiintyvyys mukailee Pähkinäsaaren rauhan rajaa: Itä- ja Pohjois-Suomessa suulakihalkiot ovat yliedustettuja.

”Huulihalkio todetaan usein jo raskausaikana ja olemme perheisiin yhteydessä jo silloin. Kerromme heille hoitopolusta ja annamme informaatiota tulevaa varten. Vanhemmilla on usein paljon kysymyksiä ja huolia. Tieto rauhoittaa ja auttaa heitä valmistautumaan”, sairaanhoitaja Suvi Kastikainen kertoo.

Huuli- tai suulakihalkio voi aiheuttaa esteettisen haitan lisäksi paljon toiminnallisia ongelmia esimerkiksi imemisessä ja syömisessä. Imetys ei välttämättä onnistu ollenkaan. Vauva tarvitsee erikoistuttipullon ja paljon harjoittelua syömisen opettelussa, jotta imemisen ja nielemisen rytmittäminen onnistuu.

”Tuemme vanhempia alkuun ja käymme myös tarvittaessa synnytys- tai teho-osastolla auttamassa. Ensimmäisen vuoden aikana olemme yhteydessä perheisiin useaan kertaan ja myös myöhemmin hoitopolun eri vaiheissa”, Kastikainen kertoo.

Huulihalkio korjataan yleensä 4–6 kuukauden iässä ja suulakihalkio noin yksivuotiaana. Vaikka halkio korjataan jo vauvana, voi yläleuan kasvu aiheuttaa purentavirheitä, joita joudutaan kasvun loputtua korjaamaan leikkauksella.

Suulakihalkio voi vaikuttaa myös korvien ilmastoitumiseen ja aiheuttaa liimakorvan. Se hoidetaan putkituksella. Myös oikomishoito ja puheterapia voivat olla tarpeen. Lapsen ympärille tarvitaankin paljon eri alojen ammattilaisia.

Halkiosta saattaa jäädä enemmän tai vähemmän näkyvä arpi.

” Tämä ei ole kuitenkaan perinteistä “esteettistä kirurgiaa”. Me pyrimme siihen, että halkion aiheuttama stigma olisi mahdollisimman pieni ja lapsi pääsisi varhaisessa vaiheessa kehittymään normaalisti. Sanon aina vastaanotolle tuleville vanhemmille, että halkio ei ole sairaus, vaan kehityshäiriö”, Leikola muistuttaa.

Kun lapsella on jokin synnynnäinen kehityshäiriö, se on usein vanhemmille valtava järkytys. Myös kasvavalle nuorelle kehityshäiriön aiheuttama poikkeava ulkonäkö voi olla henkisesti vaikea paikka. Yhteistyö erityisesti psykiatrian kanssa onkin tiivistä, jotta kaikki saavat halutessaan keskusteluapua.

”Halkiosta jää aina arpi ja murrosiässä arpi tai muut halkioon liittyvät kasvojen piirteet saattavat alkaa häiritä nuorta. Vaikka meidän silmäämme lopputulos olisi lähes täydellinen, nuori voi itse kokea, että esimerkiksi arpi on todella näkyvä”, Kastikainen toteaa.

Huuli- ja suulakihalkiopotilaita seurataan koko kasvukauden ajan ja tarvittaessa korjaavia leikkauksia tehdään läpi koko eliniän.

Suurimmalla osalla puhe kehittyy normaaliksi – kirurgia tai puheterapia auttavat tarvittaessa

Halkion aiheuttamat hampaiden ja purennan ongelmat vaikuttavat välillisesti myös puheeseen.

”Jos suun alueella on isoja rakenteellisia poikkeamia, se vaikuttaa tietysti puheeseen”, puheterapeutti Suvi Alaluusua toteaa.

Puheterapeutti tapaa halkiolapsen noin vuoden ikäisenä, kun halkio on suljettu. Silloin käydään läpi tulevaa. Kaikille ei välttämättä tule lainkaan puheen ongelmia, mutta joillakin ongelmat voivat olla suuriakin. Leikkauksen jäljiltä suulaki voi jäädä lyhyeksi, mikä saa äänen kuulostamaan nasaaliselta. Lapsella voi olla myös vaikeuksia tuottaa tiettyjä konsonantteja, kuten p, t, k tai s.

”Halkiolapsen puhe voi olla epäselvää, mikä voi aiheuttaa sosiaalista haittaa, kun kaverit eivät ymmärrä. On tärkeä havaita, milloin puheen haitta johtuu anatomiasta, jonka voi korjata leikkauksella, ja milloin kyse on siitä, että lapsi on alkanut kehittämään tapoja kompensoida hankalia äänteitä. Silloin tarvitaan puheterapiaa”, Alaluusua sanoo.

Lyhyt suulaki pyritään korjaamaan ennen kouluikää, jotta sosiaalinen haitta olisi mahdollisimman pieni. Vaikka puheen kehitys voi halkiolapsella olla osin hitaampaa kuin muilla, he ottavat yleensä muut kiinni. Joskus mukana voi olla neurologisia haasteita, jotka vaikuttavat puheen tuottamiseen ja ymmärtämiseen.

”Nykyään kun tapaan lapset kolmevuotiaina, on vastassa yhä useammin aivan normaalisti puhuva lapsi. Leikkausmenetelmät ovat kehittyneet ja valtaosalle ei jää pysyvää puheen haittaa”, Alaluusua kertoo.

Varsinaisessa puheterapiassa lapset käyvät omalla kotipaikkakunnallaan. HUSin puheterapeutin rooli on konsultoida muualla Suomessa työskenteleviä puheterapeutteja ja jakaa ymmärrystä siitä, milloin kuntoutus puheterapian avulla on realistista.

Kraniosynostoosi on harvinainen kehityshäiriö

Kraniosynostoosista eli kallon saumojen ennenaikaisesta luutumisesta kärsiviä vauvoja syntyy Suomessa vuosittain alle 50. Syytä siihen, miksi sauma menee kiinni jo raskausaikana, ei tiedetä. Normaalisti kallon saumat luutuvat vasta reilun vuoden ikäisenä.

Kallon saumojen ennenaikainen luutuminen aiheuttaa sen, että voimakkaasti kasvavat aivot eivät mahdu kallon sisään. Leikkauksella korjataan kallonmuotoa ja annetaan aivoille tilaa kasvaa. Leikkaus tehdään alle vuoden ikäisenä, usein alle puolivuotiaana.

”Jos vauvalla on niin sanottu yksinkertainen kraniosynostoosi, leikkaus voi olla ainoa hoito ja lapsi voi sen jälkeen elää normaalia elämää. Kontrollikäynnit ovat kolme, viisi- ja kahdeksanvuotiaana ja sen jälkeen kasvukauden loppuun yksilöllisesti. Vanhemmat voivat aina olla yhteydessä meihin, jos heillä on huolia”, sairaanhoitaja Anna-Maija Ronkainen kertoo.

Osalla lapsista kraniosynostoosin taustalla on oireyhtymän aiheuttava geenimutaatio. Oireyhtymä aiheuttaa myös esimerkiksi neurologisia ongelmia ja hoito on yksinkertaista kraniosynostoosia huomattavasti vaativampaa.

Oireyhtymäpotilaat voivat kärsiä hengitysongelmista, mikä voi johtaa henkitorviavanteeseen. Hengitysteitä avataan toimenpiteellä, jossa keskikasvojen luustoa tuodaan millimetri päivässä eteenpäin. Hoito auttaa myös pullistuviin silmämuniin, joille ei muuten riittäisi tilaa kasvoissa.

Kaikkien oireyhtymän aiheuttamien kraniosynostoosien hoito on keskitetty HUSiin.

”Potilaita seurataan tiiviisti koko kasvukauden ja teemme tarvittaessa lisätoimenpiteitä. Tulokset ovat olleet hyviä”, Leikola sanoo.

Etukäteen ei voi sanoa, kuinka paljon ja millaisia toimenpiteitä oireyhtymän aiheuttaman kraniosynostoosin hoitaminen vaatii. Se selviää lapsen kasvaessa.

”Yritämme pelastaa aivot, silmät ja hengityksen. Niiden takia leikkauksia tehdään”, Ronkainen tiivistää.

Kun kraniosynostoosi hoidetaan riittävän ajoissa, parhaimmillaan neurologinen kehitys ei häiriinny ja hengitys palautuu normaaliksi. Potilaat pystyvät puhumaan ja liikkumaan normaalisti.

Sama tiimi seuraa lasta koko hoitopolun ajan

Hoitajan rooli potilaan hoidossa on keskeinen. Kaikki synnynnäisistä epämuodostumista kärsivät potilaat tulevat ensin hoitajan vastaanotolle, jossa kartoitetaan sen hetkinen tilanne. Ensikäynti voi olla myös etävastaanotto, jos perhe asuu kaukana.

Hoitaja on mukana potilaan hoidossa alusta loppuun. Vanhemmat ja potilas itse voivat olla aina yhteydessä hoitajiin, ja hoitaja konsultoi tarvittaessa lääkäriä. Junnu Leikola puhuu asiantuntijahoitajista, jotka pystyvät myös keventämään kirurgin työtä omalla vankalla osaamisellaan.

”Tämä on todella hedelmällinen tapa toimia, sillä hoitajat tietävät parhaiten kunkin potilaan tilanteen. Esimerkiksi Anna-Maija Ronkaisen kanssa olemme tehneet yhteistyötä jo 16 vuotta ja hän tietää kaiken, mitä puhun potilaille. Hän tuntee perheet ja perheet tuntevat hänet”, Leikola kehuu yhteistyötä hoitajien kanssa.

”Koen, että hoitajan tärkein tehtävä on luoda perheelle luottamus siihen, että me tiedämme täällä mitä teemme. He antavat kuitenkin kalleimpansa meidän hoitoomme”, Ronkainen sanoo.

Yksi lasten plastiikkakirurgisen yksikön vahvuuksista on se, että sama tiimi seuraa potilasta koko hoitopolun ajan. Ja koska henkilökunnan vaihtuvuus on pientä, seuranta toteutuu myös käytännössä. Käytännössä HUSUKEsta lähdetään vain eläkkeelle.

”Olen itse leikannut ensimmäiset halkiopotilaat vuonna 2005, joten he ovat nyt parikymppisiä. Se, että näemme lapsen kasvun pienestä nyytistä aikuiseksi, tekee tästä työstä todella mielenkiintoisen. Näen omat virheet ja onnistumiset alusta loppuun saakka”, Leikola kuvailee.

Osaamisen säilyminen vaatii riittävän suuren potilasmäärän

Jotta lasten plastiikkakirurgian ja synnynnäisten rakennepoikkeavuuksien hoidon osaaminen pysyy yllä, tarvitaan riittävästi potilaita. Leikola onkin huolissaan syntyvyyden laskusta.

”Synnynnäisten epämuodostumien esiintyvyys on pysynyt melko tasaisena, mutta syntyvyyden laskun takia potilaiden määrä on vähentynyt. Tarvitsemme tietyn kriittisen massan, jotta osaaminen pysyy yllä ja pystymme kouluttamaan. Tällä hetkellä halkiopotilaita syntyy alle 100 vuodessa”, Leikola toteaa.

Laadun varmistamiseksi synnynnäisten epämuodostumien hoito pitäisi Leikolan mielestä keskittää suurempiin yksiköihin. Tällä hetkellä hoito on kuitenkin maailmanlaajuisestikin pirstaloitunutta. Eri alojen ammattilaisten muodostamat tiimit ja heidän välisensä tiivis yhteistyö ovat edellytys laadukkaalle hoidolle.

Tästä HUSUKE on hyvä esimerkki. Tiimissä työskentelee muun muassa kirurgeja, hoitajia, hammaslääkäreitä, puheterapeutteja, korvalääkäreitä ja psykologeja. Lisäksi yhteistyötä on runsaasti monien eri alojen kuten neurokirurgian, lastentautien ja lasten- ja nuorisopsykiatrian kanssa.

HUSUKE on myös jäsenenä eurooppalaisessa harvinaissairauksien osaamisverkostossa (European Reference Network, ERN). Verkostoon kuuluvat Euroopan suurimmat ja menestyneimmät yksiköt, joiden kautta myös Suomeen saadaan alan osaamista ja konsultaatiota. Suomen sisällä kun referenssejä ei ole.

Vanhemman parantumaton sairaus koskettaa aina koko perhettä. Tulevasta kuolemasta puhumiseen ja valmistautumiseen ei kuitenkaan aina ole ollut saatavilla riittävästi tukea ja perheenjäsenet  ovat saattaneet jäädä yksin asian kanssa. 

Nyt HUSin Palliatiivisessa keskuksessa tarjotaan systemaattisesti tukea perheille, jotta lapset ja vanhemmat voivat valmistautua tulevaan ja selviytyä paremmin vanhemman kuolemasta.

Ongelma: Lapset kohtasivat vanhemman kuoleman ilman valmistautumista

Palliatiivisen eli oireita lievittävän ja elämänlaatua parantavan hoidon pitäisi olla osa kaikkien kroonista, etenevää sairautta sairastavien hoitoa. Aiemmin kaikki parantumattomasti sairastuneet vanhemmat, joilla oli alaikäisiä lapsia, eivät kuitenkaan ole saaneet  palliatiivista hoitoa ja tukea sairauden ja kuoleman käsittelyyn lasten kanssa. Perheiden tukeminen on ollut satunnaista ja vaihtelevaa. Aina sairastuneelta ei ole edes huomattu kysyä, onko tällä lapsia.

Ilman tukea jääneissä perheissä lapset ovat saattaneet joutua kohtaamaan vanhemman sairastumisen ja kuoleman ilman riittävää valmistautumista.

”Sen lisäksi, että vanhemman sairastuminen ja kuolema ovat lapselle akuutti kriisi, se voi olla myös riskitekijä lapsen myöhemmälle selviytymiselle ja elämälle”, psykologi Aino Plattonen muistuttaa.

Tutkimukset osoittavat, että avoin vuorovaikutus ja lapsen valmistelu vanhemman menetykseen voivat parantaa lapsen selviytymistä ja lieventää vanhemman menetyksen aiheuttamaa taakkaa.

Ratkaisu: Tukea vanhemmille sairaudesta ja kuolemasta puhumiseen lasten kanssa

Nykyään Palliatiivinen keskus tarjoaa systemaattisesti tukea kaikille lapsiperheille, joissa vanhempi sairastaa parantumatonta ja etenevää sairautta, joka johtaa kuolemaan. Vuoden aikana tukea on saanut yli 100 perhettä.

”Kaikille perheille tarjotaan mahdollisuus tukeen ja ohjeisiin riittävän ajoissa. Vanhemmat miettivät esimerkiksi, miten puhua sairaudesta lapsille, ja miten heitä voi valmistella tulevaan kuolemaan”, Plattonen kertoo.

Suurin osa parantumattomasti sairastuneista vanhemmista on syöpäpotilaita, mutta tukea saavilla on jonkin verran myös muita parantumattomia ja eteneviä sairauksia  esimerkiksi ALS-tautia.

”Käytännössä vanhemmat tulevat palliatiivisen lääkärin ja hoitajan vastaanotolle sekä psykologin vastaanotolle. Kerromme, että lapsille puhumista ei tarvitse pelätä ja kartoitamme, miten lapset pärjäävät. Lähtökohta on, että vanhemmat uskaltaisivat ottaa tulevan kuoleman puheeksi lasten kanssa”, ylilääkäri Outi Akrén sanoo.

Lasta mietityttävät usein aivan arkiset asiat, kuten joutuuko hän muuttamaan, miten harrastusten käy tai pääseekö hän kesällä Linnanmäelle.

”Vanhemmat saattavat ajatella, että he suojelevat lasta, mutta pahimmillaan tämä jää yksin asian kanssa. Lapset huomaavat kyllä, jos heille ei kerrota. Puhumalla lapsen kanssa vanhemmat luovat turvaa ja ennakoitavuutta”, Plattonen sanoo.

Palliatiivinen keskus on teettänyt lääkäreiden tueksi taskukortit, eräänlaisen tarkistuslistan asioista, jotka lapsiperheiden kohdalla pitäisi käsitellä. Perheiden asioita käsitellään myös viikoittaisessa kokouksessa lääkärien, hoitajien, psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja psykiatrien kesken, kertoo kokouksia vetävä sairaanhoitaja Kirsi-Mari Elomaa.

Tarkoitus on varmistaa, että jokaiselle lapselle on mietittynä turvallinen aikuinen, joka pitää hänestä huolen, kun oma vanhempi ei siihen pysty, ja että kaikilla perheillä on mahdollisuus saada tukea vaikeassa tilanteessa. 

Klamydia on ollut Suomessa pitkään yleisin seksitauti. Näitä tapauksia todetaan vuosittain noin 16 000. Seuraavaksi yleisimpiä seksitauteja ovat kondyloomat ja genitaaliherpes. Tippuritartuntojen määrät ovat nousseet Suomessa ja Euroopassa rajusti koronapandemian jälkeen. Vuonna 2024 tartuntoja oli Suomessa jo yli 1 800.

”Tippuritartuntoja todetaan yhä enemmän nuorilla aikuisilla, eli samassa ikäryhmässä, jossa klamydiatartuntojakin. Terveydenhuollon ammattilaisia on huolestuttanut, mistä tämä johtuu, ja mitä asialle voisi tehdä”, sanoo Iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back.

Tyypillisiä seksitaudin oireita ovat kirvely virtsatessa, alavatsakipu sekä genitaalialueen näppylät tai rakkulat. Jos näitä ilmaantuu, kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi omalle terveysasemalle.

Verkkopalveluiden kautta voi täyttää oirekyselyitä. Yksi tällainen on valtakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon verkkopalvelu Omaolo. Verkkopalvelujen kautta saa myös tietoa, esimerkiksi Terveyskylän Ihotautitalosta kohdasta seksitaudit.

Terveydenhuollon ammattilaisen tehtyä lähetteen laboratoriotutkimuksiin päästään syytä oireiden takana selvittämään.

HUSin vastaanotolle varataan aika

Oman terveysaseman lisäksi myös HUSin genitaalisairauksien vastaanotolla tutkitaan ja hoidetaan seksitauteja. Lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanotolle tulee varata aika. Vastaanotolla käydään läpi oireita, milloin ne ovat alkaneet, ja mitä testejä kannattaa ottaa.

”Jos oireita on, niin lääkäri tekee genitaalialueen tutkimuksen. Siitäkin voidaan jo päästä diagnoosiin. Kaikilta kävijöiltä otetaan virtsa- ja verinäytteet”, sanoo Hiltunen-Back.

Vastaukset saa yleensä muutamassa päivässä. Potilas saa tiedon todetusta tartunnasta aina puhelimitse. Samalla sovitaan hoidosta.

Kerro tartunnasta seksikumppaneille

Hoitamaton seksitautitartunta voi vaikuttaa ihmisen hedelmällisyyteen, mutta on myös tärkeää olla tartuttamatta muita. On vastuullista pitää itsensä lisäksi huolta myös seksikumppaneistaan. 

Omasta tartunnasta voi ilmoittaa aiemmille seksikumppaneille esimerkiksi puhelimitse tai viestillä.